Asetelmat viettää taas kerran päivä oman navan ympärillä omaa kurjuutta märehtien olivat varsin otolliset: huonosti nukuttu yö; kolme päivää kärkkynyt migreeni pääsi vihdoin aamuyön tunteina niskan päälle ja heräämisestä lähtien taistelin oksennusta ja totaalista pyörtymista vastaan; huono omatunto tekemättömistä kotitöistä, gradusta ja laiminlyödyistä ystävistä painoi rintaa. Naama mutrussa ja suusta pääsi ulos vain murinaa.

Kunnes sitten eilen hotelliin saapunut kiltinoloinen saksalaismies tulee kysymään Nîmesiin menevistä busseista. Ensimmäinen reaktio oli tosin hieman ärsyyntynyt ja ylimielinen (myönnetään, 10 raipaniskua, viuh ja vauh!), koska mies halusi mennä "Naimssiin", mutta pakotin itseni hymyilemään ja neuvomaan ystävällisesti ohimossa jyskäävästä vihollisestani huolimatta. Miehän en nimittäin kovinkaan mielelläni saksaa puhu, sillä en pidä kielestä erityisemmin ja puhun sitä nykyisin niin surkeasti, että perfektionisti-minäni viiltää joka kerta ranteita auki, kun saksaa täytyy sönkätä. Eilen, kun tämä kyseinen mies vaimoineen saapui hotelliin, ymmärsin heti, että he eivät puhu sitten ranskaa ollenkaan ja miulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää saksavaihde päälle.

Hetken päästä saksalaismies tuli takaisin pienen vihkosen kanssa ja halusi tietää, mistä Nîmesiin menevä bussi lähtee. Piirsin kartan ja  neuvoin mihin kannattaa mennä seistä törottämään, sillä bussipysäkin juurella jos seisoo, niin siitä ei varmasti pääse kyytiin (sarjassamme "Paikallisia erikoisuuksia"). Neuvoin myös hakemaan ajantasalla olevat bussiaikataulut Mairiesta eli kyläntalolta, piirsin Nîmesin karttaan ruksit niihin kohtiin, johon bussi saapuu ja josta se lähtee ja kerroin, että palatessa tuppukylään bussin kyljessä ei suinkaan lue "Tuppukylä" vaan jonkun toisen tuppukylän nimi ja kirjoitin sen kartan alareunaan. Kaiken tämän selvitin selvällä saksankielellä, josta mies oli hyvin kiitollinen ja sanoi: "Ihana, kun joku puhuu saksaa ja auttaa. Täällä kun ei yleensä olla auttavaisia. Meidän ystävämme, Herr ja Frau X, olivat täällä ja kertoivat teidän puhuvan saksaa. Tehän olette Suomesta, ettekö olekin?" 

Niinpä niin, blondi sai taas hyvän muistutuksen siitä, kuinka ystävällisyys ja auttavaisuus muistetaan ja palkitaan. Se ei maksa paljon. Tästä lähtien puhun aina saksaa, kun tarvitsee. Nöyryyttä, kaverit, nöyryyttä! :)