Ukkosta ilmassa jo monta päivää ja ei mene pitkään, kun kunnolla jysähtää! Tänä aamuna tuli jo esimakua, kun alkoi jyrähdellä ja sataa vettä - kesken aamupalan! Asiakkaat oli tänä aamuna kuitenkin sen verran hereillä ja nohevia, että tajusivat kantaa itse omat astiansa ja aamupalatarpeensa sisälle. Miulla olisi nimittäin ollut vähän ongelmia roudata kaikki 30 hengen vehkeet sateensuojaan. Olihan siellä tietysti muutama porhovanhus, jotka seisoi tumput suorina: "Mitäs nyt tehdään?!?!" Niin, pahvi, mitäs luulet? (Huomaatteko, miten tekopyhä mie olen?)

Lapsena ukkonen oli kiva asia. Varsinkin Saarijärven mummilan vintillä. Oli ihana olla vällyjen alla, lukea jotain ikivanhaa vintin kätköistä löytynyttä, vanhalle tuoksuvaa kirjaa, kuunnella sateen ropinaa peltikattoon ja laskea sekunteja salamanvälähdyksen ja ukkosen välillä. Mummilasta on niin paljon ihania muistoja, jotka saa hyvälle mielelle, mutta samalla myös haikeaksi. Niitä aikoja kun ei vaan saa millään takaisin. C'est la vie!

Toissailtana meille tuli "lyhyen varoitusajan vieraita". Iskän Freiburgin opiskeluaikaisen saksalaisen kaverin poika, Torsten ja sen italialainen tyttöystävä, Nicole. Sain Torstenilta torstaina viestin, että ovat tulossa ja eipä siinä muuta kuin perjantaina siivoaamaan meijän sikolättiä! Aivan hurmaavia ihmisiä ja todella välittömiä. Torstenin mie kyllä tunsin jo ennenstään, mutta ollaan tavattu vain kaksi kertaa aikaisemmin. Eilen ne jatkoivat sitten matkaa - liftillä tietysti - Avignoniin ja Aix-en-Provenceen, mutta sitä ennen käytiin katsomassa Pont-du-Gardia, joka on tässä ihan meijän lähellä. Se on roomalaisen akveduktin pätkä, korkein olemassaoleva ja muistaakseni parhaiten säilynyt maailmassa ja kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Mahtava paikka ja mie käyn siellä monta kertaa vuodessa kaikkien vieraitten kanssa. Nyt kun kesälomat on alkaneet, niin siellä oli jo todella paljon ihmisiä ja varsinkin amerikkalaisia turisteja, joista suurin osa oli teinipissiksiä suurine kärpäslaseineen à la Paris Hilton ja muodikkaine babydoll-mekkoineen.

Mie muuten ajoin ensimmäisen haverin Astralla, mutta onneksi ei jäänyt mitään jälkiä. Ajoin liian lähelle parkkilipputötsää ja miun puolen sivupeili taipui toiseen suuntaan. Voi pirskuta, kun otti päähän, mutta onneksi Torsten sai sen väännettyä takaisin eikä peilinsäätösysteemi turmeltunut. Onneksi, sillä muuten olisi ollut kakat housussa kotiin mennessä....Kulta ei osaa suomea - vielä - , joten älkää kukaan kertoko sille tästä...Muuten mie saan aina autoilemaan lähtiessä hirveät saarnat!