Mussuliini haastoi miut, mutta nyt en ehdi vastata siihen. Siis vielä. Yritän huomenna.

Sain noottia eräältä erittäin kunnioitettavalta taholta. Olen kuulemma liian negatiivinen tässä blogissa ja annan itsestäni suvaitsemattoman kuvan. Luin sitten noita omia juttujani ja kieltämättä olen viime aikoina ollut aikamoinen negatiivinen valittaja. Kulta väittää, että se on miun oikea luonne, mutta mie en tuota myönnä.Toukokuu oli todella vaikeeta aikaa jostain syystä, mutta nyt taas menee paremmin. Yleensä miulla on tuollaisia vaikeita kausia aina välillä, jolloin kaikki on perseestä, mutta se menee kuitenkin aina ohi ja taas vähän aikaa kaikki on hyvin. Ja niille kahdelle, jotka eivät enää tilaa blogiani, sanon vain, että tulkaa itse tänne Gallian kukkojen keskelle asumaan, niin näätte, että ei se ole niin helppoa ja välillä on pakko purppasta! (Blogillani oli vielä noin kuukausi sitten 25 tilaajaa blogilistalla ja nyt on enää vain 23...) 

On täällä paljon hyvääkin - en mie tänne muuten olisi muuttanut. Tässä teille lista kivoista asioista uudessa kotimaassani:

1. Aperitiivi. (Olenko ehkä loppasuu, kun tuon laitoin ekaksi! Mutta ei ole tullut paljon lasiin syljettyä pienen elämäni aikana...) Ehkä paras hetki, kun menee ihmisten luo kylään. Täällä kyläpaikoissa  syödään kunnon illallinen eikä vain suolaista piirakkaa ja salaattia, kuten Suomessa usein. Mutta aluksi juodaan kunnon aperitiivit ja napostellaan kaikenlaista lihottavaa. Kavereitten kanssa "aperot" venyy aika pitkiksi ja onpa pari kertaa allekirjoittanutkin ollut "tilassa" liian monen pastisin jälkeen... 

2. Provencen aurinko ja lämpö. Olen talvimasentuvaa tyyppiä ja Susirajan pitkät, pimeät talvet oli aina yhtä tuskaa ja ahdistusta. Täällä arska paistaa talvellakin ja on lämmin. Kesällä vähän liiankin kanssa, mutta ainakaan kesäkelit ei ole sellaista arpomista kuin Suomessa. Täällä ei Sammakkomiestä tarvita!

Jatkuu huomenna...Nyt menen koiran kanssa ulos ja varastamaan aprikooseja...