Taas on uusi aamu...Yksinään täällä koneen ääressä ja häirintä jatkuu. Pitäisköhän muuttaa tuo kahvin ja muiden kuumien juomien tarjoilu itsepalveluksi? Milloinkohon muu perhe huomaisi, että blondi-miniä yrittää luistaa töistään?

Ai niin, en ole muuten enää ihan totaalisen blondi (henkisesti tietysti yhä sataprosenttisesti), vaan miulla on nyt "alatukka" tummanruskea ja päällä on tummia raitoja. Tarkoitus oli päästä Anastaciaksi Anastacian paikalle, mutta kampaajani Hélène ei edelleenkään tee kauneusleikkauksia ja lauluäänikin miulla on edelleen yhtä "valkoinen"...*huokaus*...Kulta saa ottaa kuvan miun uudesta lookista, niin laitan sen sitten tänne.

Eilen tuli shopattua ihan olan takaa.  Melkein 6 tuntia oltiin hummaamassa. Rahallisesti ei ollut huono keikka - siis en tuhlannut paljon - , mutta paljon oli pusseja taas mukana. Sain kuin sainkin ostettua Nolwennille lahjan ihan sen huomaamatta. Ostin sille Kookaïn lahjakortin, niin saa sitten ostettua jonkun niistä monista ihailemistaan topeista. Itelleni ostin mm. uudet CK:n arskalasit, jotka oli melkein ilmaiset: 39 e! Ihan kuin rahaa pistäisi pankkiin!

Pikkasen jännitti autoilu, kun oli luontevasti autoileva kaveri kyydissä. Nolwenn kyllä kehui muuten, mutta niissä surullisenkuuluisissa liikenneympyröissä kuulemma huomasi, että vähän stressasin. (Siis mitä, ei kai?!?) Täytyy kyllä tunnustaa, että sain yhdeltä "lankamopilta" (ranskaa ymmärtämätön lue: nainen, ranskaa ymmärtävä: pétasse...) nyrkkiä ostarin edustalla, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Ihan suoraan vaan ajoin ja suht' nopeesti! Tänään pitäisi taas lähetä autoilemaan, sillä olen luvannut mennä käymään Ecuadorilaisten uudessa kodissa. Ecuadorilaiset tarkoittaa ystäväperhettäni, joka on kirjaimellisesti Ecuadorista kotoisin. He asuivat viime kesän ja syksyn Kullan sedän luona vuokralla ja meistä tuli hyvät ystävät. En ole vielä käynyt heidän uudessa kodissaan Nîmesissä, joten on jo aikakin mennä kylään. Ei olla nähty nimittäin moneen kuukauteen.

Eilen oli superlämmin päivä. 27 astetta! Illalla vielä klo 21.30 aikoihin istuttiin Kullan kanssa sisäpihalla ja juotiin kaljaa samalla, kun Kulta grillasi meille murkinaa. Tuntui jotenkin niin normaalilta tässä meidän epänormaalissa arjessa. Koko "perhe" oli koolla, tosin Choko päivysti verannalla mahdollisia tunkeilijoita eli ötököitä, Nessi nukkui matolla vasikka-asennossa lasioven toisella puolella ja Maailman Kiltein Kissa, Lily, kehräsi miun sylissä ihan reporankana. Elämä on pienistä iloista tehty.