Tuollaisen suomalaisen laskurin sain laitettua tuonne, mutta se on kyllä aika tylsä...Se jenkkiversio olisi ollut hienompi, mutta en jaksa enää taistella.

Soitin muuten vähän aika sitten Äitille. Ne on Iskän kanssa mummilassa. Menevät huomenna Pohjanmaalle, jossa pidetään miun rakkaalle ukki-vainaalle muistokonsertti. Ottaa päähän, kun en ole taaskaan mukana suvun karkeloissa. En ole ollut yhdessäkään sukukonsertissa eikä kukaan taida edes tietää, että mie osaan laulaa. Ei ne parrasvalot niinkään kiinnosta, mutta se me-henki, jota vaille jään aina. Tätä voisi taas syventää, mutta toisaalta en taida haluta. Tulee näistä sukujutuista aina niin surullinen mieli.