Viikko vierähti taas todella nopeasti. Iskä lähti eilen ja oli todella vaikeata hyvästellä. Nytkin tässä itkua nielen. Olen nimittäin aika harvoin saanut olla Iskän kanssa ihan kahdestaan, joten viimeiset 5 päivää olivat todella arvokkaat miulle. Miun rakas Iskä. Se hoiteli taas tyttärensä rempallaan olevaa huushollia: asensi puhelimen pysyvästi seinään (meille voi taas soittaa lankapuhelimeen!!! Jee! Puhelin oli aikaisemmin lipaston laatikossa piilossa Nessi-monsterin takia ja aina jonnekin soittaessa kytkettiin pistokkeeseen), huolsi polkupyörän ja öljysi puutarhakalusteet talviteloja varten. Meillä oli todella mukavaa. Käytiin mm. pyöräretkellä Colliasin kylässä ja meinasin tuolla reissulla oksentaa keuhkot pihalle. Paluumatkalla nimittäin tie on tasaisen tappavaa nousua 8 kilometriä ja poljin sen satulassa istuen kertaakaan pysähtymättä. Aika hieno saavutus rapakuntoiselle!

Kukkatipat tuli maanantaina postissa. Olen uskollisesti ottanut niitä joka päivä, kahdeksan tippaa kolme kertaa päivässä. Jo heti toisena päivänä alkoi vaikutus tuntua - aloitin itkemisen alkuillasta ja itkeskelin siinä koko illan. Joka päivä on ollut itku herkässä. Hemmetti, jos ne vaan itkettää...Selkä nimittäin juilii aina välillä, mutta ei kuitenkaan enää niin pahasti.

Lomaan on nyt enää kaksi viikkoa aikaa. I-h-a-n-a-a! Meillä on jo aika paljon suunnitelmia marraskuullekin ennen kuin lähdetään Suomeen 7. joulukuuta. Yksi pitkä viikonloppu vietetään Lozèrissa, Keski-Ranskan ylängöllä, joka on ehdottomasti miun lempipaikka Alppien jälkeen. Se on maan harvimmin asutettu alue, yhteensä vain jotain 30 000 asukasta ja samalla kaikkein köyhintä seutua kuten Kainuu ja rakas Pohjois-Karjala. Alueen karu kauneus on sanoinkuvaamaton! Aakeita laakeita laidunmaita ja mäntymetsiä, lehmiä siellä ja lehmiä tuolla, liukumiinoja joka puolella, rauhallista ja hiljaista. Loman aloitukseen ehdottomasti ideaalein paikka. Ystäväpariskunta Marie ja Jean tulevat sinne meidän iloksi hurmaavan Diego-poikansa kanssa ja ehkä myöskin  ystävämme JB (joka tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Johannes Kastaja...). Sitä seuraavana viikonloppuna mennään JB:n ja Kullan kanssa kolmeksi päiväksi Madridiin. JB oli nimittäin löytänyt aivan supertarjouksen: lentokone+hotelli+autonvuokra 160 euroa per nenä! Mie en ole vielä koskaan ollut Epsanjassa ja odotan tuota matkaa kuin kuuta nousevaa. Pitääkin ottaa vanhat espanjankirjat naftaliinista ja viritellä kielenkannat.