Viime aikoina on tympinyt muukalaisvastaisuus tai paremminkin rasismi, johon törmään lähes päivittäin. Miulle on täysin uutta olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat avoimesti rasisteja. En jaksa enää kuunnella valitusta laiskoista  ja epärehellisistä arabeista, jotka lypsävät ranskalaisen yhteiskunnan kuiviin. En jaksa kuulla enää yhtään vitsailua meidän kahden arabiharjoittelijatytön Ramadanin vietosta. En halua ajatella pahasti, kuinka tulevat lapseni joutuvat tuollaisen aivopesun kohteeksi enkä jaksa miettiä, kuinka onnistun kasvattamaan heidät suvaitsevaisiksi pikku-ihmisiksi. En enää tiedä, miten reagoida.