Oman käden oikeudella muunsin sanontaa: Naivilla on kakkanen loppu. Tuon edellisen postauksen kommenteissa kerkesin jo hihkua koiraharrastajakavereilleni, että Nessi menee jo kolmen viikon päästä ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Eipäs menekään. Pitkä stoori, mutta koitan tiivistää :).

Olen ollut jo pitemmän aikaa Nessin kasvattajan kanssa sotajalalla ja aivan siitä syystä, että kyseinen kasvattaja ei mielestäni toimi kuten vastuuntuntoisen koirankasvattajan kuuluisi toimia. Hän esimerkiksi jätti meidät totaaliseen pulaan Nessin pentuaikoina ja vasta kun aloin Ranskan basenjikeskustelupalstalla kertoa kokemuksia palkkaamastamme koirapsykologista ja Nessin dominanssin aiheuttamista ongelmista, tuli kasvattajalle hätä maineestaan ja rupesin yhtäkkiä saamaan kannustavia meilejä. Mutta pitkävihaisena ihmisenä en ollut enkä ole unohtanut tapahtunutta ja jatkoin keskustelupalstalla basenjijalostuksen kritisointia tässä maassa ja tottakai kasvattaja koki itsensä uhatuksi, vaikka en mitään nimiä maininnut vaan kirjoitin asioista ihan yleisellä tasolla. Sain siis moderaattorilta varoituksen (!!!) ja kasvattajalta meilin, joka aiheutti miulle astmakohtauksen vaikken astmaattinen olekaan. Hän haukkui minut pystyyn ja antoi ymmärtää. että toista basenjia en pystyisi koskaan tästä maasta hankkimaan. (No, ei ole kyllä aikomuskaan ;).)

Nessin konfirmoinnin jälkeen kirjoitin asiasta keskustelupalstalle ja kaksi päivää myöhemmin sain kasvattajalta meilin. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään, ihan kuin mitään ei olisi. Vastasin siihen asiallisesti ja lähetin hänelle kuvia Nessistä. Pyysin myös jonkinlaista arviota Nessin ulkomuodosta ja hän kehui vastausviestissään koirani todella kauniiksi ja ennusti Nessille menestystä näyttelyissä. Vaihdoimme muutaman meilin ja kasvattaja tarjoutui esittämään Nessin Toulousen koiranäyttelyssä, joka on siis kolmen viikon päästä. Olimme nimittäin Kullan kanssa ajatelleet mennä sinne samalla, kun käymme katsomassa Kullan mummia Carmauxissa, joka on ihan Toulousen lähellä. Vielä perjantaina olin valmis ilmoittamaan Nessin näyttelyyn, mutta muutin mieleni.

Tarkoitukseni oli nimittäin häikäilemättömästi käyttää hyväkseni kasvattajan yllättävää avuliaisuutta ja käydä Toulousesta hakemassa ilmaiset ja helpot neuvot noviisibasenjin esittämisestä. Samalla olisin saanut ensimmäisen kunnollisen arvostelun koirastani. Omatunto rupesi kuitenkin kolkuttamaan. Olisin joutunut kirjoittamaan selitteleviä viestejä muille basenjiharrastajille, joille olen kertonut kasvattajan toiminnasta ja viimeksi juuri tuolla Montpellierissä haukuin hänet Mme Lagardelle. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä Mme Lagarde on paikalla Toulousessa ja hän olisi varmasti pitänyt minuu todella kaksinaamaisena nähdessään miut kuukautta aiemmin haukkumani ihmisen kanssa.

Voisimme mennä Toulouseen ihan vain katsojina, mutta silloin joutuisin selittämään Nessin kasvattajalle, miksi en halunnut Nessin osallistuvan näyttelyyn. Ja olisin muutenkin joutunut olemaan ystävällinen kasvattajalle. Sitä paitsi aloin myös epäillä kasvattajan vilpittömyyttä. Hän olisi voinut nolata minut paikan päällä haukkumalla miut ja jättämällä Nessin esittämisen miun huoleksi ja sehän olisi totaalinen katastrofi!

Lopputulos: Emme mene Toulousen koiranäyttelyyn edes katsojina. Nessin ensimmäinen koiranäyttely tulee olemaan vasta vuoden päästä Montpellierissä, jos vain saamme treenattua. Miun pitää keksiä joku tekosyy, miksi emme tulekaan näyttelyyn.

Tajusin, että olin valmis kääntämään takkini vain yhden koiran takia ja toimimaan arvojeni vastaisesti. Olen aina pitänyt koiranäyttelymaailmaa häikäilemättömänä ja mätänä ja kuitenkin olin itse jo lähdössä peliin mukaan. Salama meinasi iskeä, slash.