Joo, terveisiä äitille vaan...Tämän päivän kirjoituksen otsikko on äiskän innoittama ja tuo epämiellyttäviä muistoja mieleen. Sillä oli nimittäin tapana laulaa tuota biisiä aina viikonloppuaamuina tullessaan herättämään minua epäinhimillisen aikaisin. Vitsi, miten oli ihana Turkuun muutettuani - silloin joskus, kun olin vielä nuori - yksi kaunis päivä tajuta, että enää ei äiti pääse aaamuisin laulullaan herättämään. Nyt se ois tosin ihan kivakin joskus....äiti, miulla on sinnuu ikävä!!!! (Ja tasapuolisuuden nimissä, sillä muuten tulee sanomista: Iskä, miulla on sinnuu ikävä!!!!)

Oon siis töissä, yllätys yllätys. Ravintosalissa on vasta 4 henkeä aamupalalla. Kerkiin hyvin kirjottaa, ennen kuin tulee lisää asiakkaita. Kello on täällä nimittäin vasta 8.30.

Tämän päivän ohjelmassa on iltapäivällä terassikukkien istutusta. Käytiin nimittäin eilen appiukon kanssa ostamassa meidän terassille kukkia. Tarkoitukseni oli mennä vasta ensi viikolla, mutta appiukko ehdotti, että mentäisiin yhdessä ja hotelli maksaa. Se oli nimittäin jo pitkään katsellut minun kuolleita kukanrankoja viime kesältä ja varmaan tullut siihen tulokseen, että ei oikein sovi tuo meidän talo kokonaisuuteen. Meidän terassinhan näkee asiakkaat mennessään uima-altaalle tai ravintolaan. Nyt mulla on sitten pelargonioita ja petunioita odottelemassa tuolla...Ja selkä tulee sitten olemaan kipiä....