En voi sietää arkea. En varsinkaan harmaata arkea. Miulle pitäisi aina olla juhlaa, hilettä, suuria elämyksiä. Siitä johtuu ehkä kaikki miun kipuilut tässä elämässä. Eikä kukkatippojen puutteesta...Mutta kyllä mie jo näin 29-vuotiaana olen ymmärtänyt, että ei elämä aina voi olla vain yhtä suurta juhlaa. Kantapään kautta olen sen tajunnut, lamaantuneena. Tänäänkin sataa, on harmaata ja hiljaista, Kulta makaa sairaana sohvalla. Perkeema.