Tällä hetkellä menee hermo harva se päivä noitten nelijalkaisten karvaturrien kanssa. Chokolla on juoksuaika tai jotain vaikka pallit onkin leikattu pois. Sillä ei ole missään hyvä olla, paitsi jos sen annettaisiin juosta vapaana. Mutta kun ei anneta, koska ulkona on kaikenlaisia vaaroja, joista ei pikku-balineesi tiedä mitään. Eilen Choko oli ensiksi sisäpihalla ja maikui siellä kuin viimeistä päivää. Päästin sen sisälle ja se maukui eteisessä. Päästin sen makkariin, jossa olin itse päikkäreillä. No, se maukui sielläkin kuin hullu. Päästin sen takaisin eteiseen - miau miau! - ja lopulta takaisin sisäpihalle ja maukuminen vain jatkui. Se on koko ajan tiellä ja haluaa jotain, mutta en tiedä mitä. Sitten se jumittaa eteisen nurkkaan, jossa Nessi saa sen ansaan ja alkaa härnäämään sitä ja sitten vain karvat pöllyää sihinän säestyksellä. Tämän seurauksena Nessi saa satikutia ja lopulta mie oon niin hermona kaikesta karjumisesta, että voisin jokaisen karvajalan pistää narulle roikkumaan. Mukaanluettuna Kullan...Lily on ainut normaali, joka vain katsoo sivusta muitten riehumista. Lily haluaa vain rauhaa päälle maan ja äipän syliin nukkumaan...Peace n' love!

Todellakin eilen illalla tuli sitten vähän riideltyä. Olin nimittäin kerännyt agrea päivän mittaan noitten elukoitten takia ja kaiken lisäksi nukkunut liian pitkät päikkärit. Kulta tuli kotiin joskus yhdeksän maissa, kun mie olin messengerissä juttelemassa yhden kaverin kanssa. Lopetin keskustelun ja olisin mennyt laittamaan ruokaa, mutta ei sitten enää kelvannut, koska kello oli niin paljon. Hemmetti, ei ole miun vika, jos yksi tulee töistä myöhään kotiin eikä miulla ole ruoka valmiina. Laittaisin mie sen ruoan valmiiksi, jos tietäisin milloin Kulta tulee töistä kotiin, mutta kun en edelleenkään ole mikään ennustaja. Ja jumaskukkale, mie en oo mikään kotiapulainen, joka vaan laittaa ruokaa ja siivoaa! Lopputuloksena mökötystä ja mikrossa lämmitettyä purkkiruokaa...Kulta kyllä pyysi lopulta anteeksi pienen mykkäkoulun jälkeen.

Ahdistaa nyt kyllä vähän kaikki. En saa oikein mitään tehdyksi ja tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. Eilenkin oli todella tarkoitus tehdä verkko-opintoja, mutta tein taas sen virheen, että menin vällyjen alle ja nukuin sitten 3 tuntia. Oli miulla kello herättämässä, mutta en mie sieltä itseäni ylös saanut kellon soidessa. Kyllä vidutti! Olokin on ihan kamala, repsahtanut. Mie en jaksa oikein mitään. Onkohan se nyt sitten oikeesti niin, että iän myötä alkaa toimimaan jotenkin hitaammin? Siis jo ennen kolmeakymmentä? Mie olin nuorempana ihan väsymätön, vaikka kyllä mie niitä monen tunnin päikkäreitä silloinkin nukuin, mutta jos jotakin piti tehdä, niin tein sen sitten samantien ja kunnolla. Nyt ei vaan oikein ole virtaa mihinkään.

Tänään olisi tarkoitus mennä vihdoinkin katsastamaan kylän jumppatarjonta. Jos mie nyt jaksan...On tullut nimittäin tuohon vyötärölle hieman ylimääräistä. Hieman eli 6 kiloa! Nimittäin, kun aloin tuon Kullan kanssa seurustelemaan ja ravaamaan täällä Ranskassa, niin lisäkiloja tuli ihan yht'äkkiä! Rakkauden pitäisi laihduttaa eikä lihottaa...Toivottavasti ne jumpat on ihan normaaleja. Olisi niin kätevä käydä oman kylän jumpissa eikä lähteä mihinkään kauemmas. Tänään siellä on ainakin kaikki kylän kotiäidit, koska ajankohta on kello 14. Saisivatpahan ainakin jotain juoruttavaa, kun Bargetonin suomalainen miniä tulee paikalle.