Lostin toka tuotantokausi on katsottu. Eilen aamulla kahvikupposen ääressä katsoin viimeisen jakson, jonka lopun missasin edellisenä iltana, koska nukahdin totaalisen ryytyneenä. En ole varmaan koskaan ollut näin koukussa johonkin, en edes Nyykkäreihin, sillä miulla on ihan oikeesti vieroitusoireita. Ajatukset pyörii vain Lostin mysteerien ympärillä ja unissakin olen saarella Jackin, Katen, Locken ja kumppanien kanssa. Ei hyvä. Iltaisin ei ole mitään tekemistä ja mitään kompromissileffoja en ala katsomaan. Sarjarintamallakin on aika hiljaista. Kullan kanssa arvotaan, minkä sarjan boksi tilataan seuraavaksi. Desperate Housewives ei ole vielä saatavilla ranskalaisin tekstein eikä Prison Break. Mullan alla voisi olla seuraava, sillä Kultaa ei Grey's Anatomy kiinnosta. Kyllä on ongelmat.

Mie suunnittelen sitä Madridin matkakertomusta. Julkaisen sen pian, mutta nyt yritän saada niitä verkkokursseja eteenpäin. Toinen menossa oleva kurssi on auttamattomasti myöhässä ja nyt viikonloppuna pitäisi saada kaikki myöhässä olevat tehtävät palautettua. Multimedia-kurssin ryhmätyön sain tehtyä ennen Madridiin lähtöä ja nyt ketuttaa, koska muut ryhmäläiset on vetäneet lonkkaa ihan kympillä. Miten voikaan aikuiset ihmiset olla niin törkeän vastuuttomia, että eivät tee sovittuja hommia silloin kuin pitää. Yksi niistä ei ole tehnyt yhtään mitään ja lässyttää vain viesteissään, kuinka on töitä ja perhe ja palapala. Meitä oli alussa viisi siinä ryhmässä ja nyt ilmeisesti enää kolme. Olin itse ihan paniikissa vielä torstaina, että en saa omaa osuuttani tehtyä ja hidastan muitten hommia. Meinasin jopa peruuttaa Madridin matkan ja tehdä vain sitä ryhmätyötä, mutta onneksi sain sen klo 02 valmiiksi perjantain vastaisena yönä. Perjantaiaamuna lähdettiin nimittäin sinne Espanjaan. Ajattelin, että muut ryhmäläiset tekevät omat osuutensa viikonlopun aikana, mutta kun tulin takaisin tiistaina ja menin kurssisivuille, ei homma ollut edistynyt YHTÄÄN. Hilitsin itseni ja kirjoitin kuitenkin olevani pettynyt, mutta eihän se ketään kiinnostanut, sillä kukaan ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi. Tosin ei niitten kai omasta mielestään tarvitse anteeksi pyytää vaikka selvästi ilmaisin, että aioin perua matkani...Kele, kun ottaa pattiin!