Kävin tänään taas Assedicissa. Viimeisen kerran onneksi ennen ensi marraskuuta. Oli muuten ihan turha käynti taas. Vaikka ilmoitin jo heti alussa, että uusi sopimukseni alkaa 1. huhtikuuta, piti virkailijan kuitenkin käydä taas kaikki samat asiat läpi ja taas kerran sain vastata samoihin kysymyksiin. "On mulla auto, mutta ei minun käytössäni..." (vale), "Ei, en edelleenkään etsi töitä hotelli- ja ravinto-alalta vaan käännöstöitä...", "En ole ilmoittautunut vuokratyötoimistoihin...", "En ole saanut kutsuja työhaastatteluihin...". Voi tuska! No, työtänsähän se nainen vain teki, mutta silti. Ilouutisena sain tietää, että minulle maksetaan tulevaisuudessa enää vain kaksi kertaa työttömyyskorvausta ja sitten se loppuu. On kuulemma joku uusi laki olemassa, joka sallii kausityöläisille vain kolme kertaa mahdollisuuden nostaa tyött.korvausta. Että silleen. Miun on siis pakko löytää jotain töitä viimeistään kolmen vuoden päästä.

Paluumatkalla tuolta Assedicin hellästä huomasta, meinasin ajaa kolarin. Tai paremminkin joku kiireinen ja kiukkuinen perheenäiti meinasi ajaa tila-autollaan miun Astran kylkeen. Siinä sitten irvistelimme toisillemme ja huusimme molemmat painokelvottomuuksia. "Va fan Napoli!" kuten Frendien Joey sanoisi. Oli nimittäin aika paha paikka, sillä tilanne sattui liikenneympyrässä, jossa on kolme kaistaa ja liikennevalot. Ja tuossa nimenomaisessa liikenneympyrässä ei ole miulle sopivaa kiertoreittimahdollisuutta, joten miun oli pakko yrittää päästä kolaroimatta vastakkaiseen suuntaan. Otinhan mie tietysti riskin kun en mennyt sinne sisimmälle kaistalle, muttaku sieltä ei perhana vieköön pääse pois! Tein kompromissiratkaisun ja pysyttelin keskellä ja aioin vain huristaa mahdollisimman kovaa eteenpäin, ettei kukaan kerkiä koukkaamaan etten. No, valitettavasti en ollut tarpeeksi nopea ja se olin minä joka koukkasin sen perheenäidin eteen. Muthei, miulla oli vilkku vasemmalle -se olisi voinut hieman katsoa sivuilleen! Taisi olla viimeinen kerta kun menen tuollaiseen liikenneympyrään poistumatta ekasta tai tokasta ulos, sillä tilastotiedot on karuja: Neljä kertaa olen joutunut ajamaan tuollaisessa liikenneympyrässä neljännestä ulos ja kolme kertaa olen meinannut joko saada jonkun kylkeeni tai sitten itse ajaa jonkun toisen kylkeen. Aika huono todennäköisyys siis. Tällä kertaa ei onneksi hypännyt sydän kurkkuun, vaikka meninkin seuraavasta ulos vaikka ei pitänyt ja kävin katselemassa ihmisten uusia hienoja taloja ennen kuin palasin samaa reittiä takaisin ja pystyin poistumaan liikenneympyrästä turvallisesti ensimmäisestä aukosta. Kuitenkin siinä kotiinpäin kaahaillessa tuli vähän haljun olo, kun ajattelin, mitä olisi voinut sattua ja että bonukset olisi mennyt...Mutta tajusin mie sen, että niillä liikennevaloilla siinä ympyrässä on kuitenkin joku funktio.

Eilen nähtiin hyvin vähän nälkää. Tai itse asiassa miulla ei ollut nälkä ollenkaan. Lounaaksi syötiin porkkanoita, kananmunaa ja juustoa. Illalla puoli litraa maustamatonta jogurttia mansikoitten ja vattujen kanssa. Oli oikeen paksu olo tuon jälkeen. Kullalle vain tuli valitettavasti vähän oksettava olo liiasta jogurtista ja se selitti sitä sillä, ettei ole nainen ja tottunut syömään jogurttia. =D Jos ei muuta, niin tuo dieetti on ainakin saanut Kullan puhumaan ihan pehmosia. Tänäänkin se puhui jotain, että sen maha olisi kyllä kaventunut, mutta ei litistynyt...? Sillä on kuulemma joku oma juttu, jolla se tietää näin tapahtuneen eikä se suostunut sitä paljastamaan. Vaikka en mie kyllä taida halutakaan tietää, sillä se voi olla jotain tosi outoa. =D

Tänään on ruokalistalla kunnon piffit: kummallekin noin 4 cm:n paksuinen "côte à l'os", joka painaa useamman sata grammaa. Siihen lisukkeksi vihreää salaattia, mjam mjam!