Perjantaina lähti Iskä ja eilen Äiti. Nyt ollaan taas ihan keskenämme ja odotellaan sesongin alkamista.
Tässä tulee vähän kuvia meidän viime viikon retkiltä. Nyt on miunki helpompi kuvittaa tätä blogia, kun tuo nettiyhteys on niin paljon nopeampi. Yay kuten jenkit sanoo!
Cévennien kaunista luontoa.
Tässä menee ainakin sata koiran omistajien pelkäämää isokulkuekehrääjää. Jos niitä koskee, ne syövyttävät ihoa ja koirille ne ovat erityisen kohtalokkaita: jos koira koskee niihin kuonollaan, menee sen kuono kuolioon ja siltä voidaan joutua amputoimaan osa kuonosta ja kieli. Nessi on näin kevättalvella aina remmissä, jotta katastrofilta vältyttäisiin.
Mont Lozèrilta löytyi vielä hieman lunta ja kiinni oleva hiihtokeskus. Murtsikkaladuista oli kuitenkin vielä muutama auki. Maisema muistutti kovasti Suomen Lappia.
Tässä ihanassa puurakenteisessa ravintolassa söimme halvan ja herkullisen lounaan. 15 euron menussa oli esim. alkupalana vihanneskeittoa, pääruokana pot au feuta (liha-kasvis-pataruokaa), juustotarjotin ja jälkkäri. Kaikkia ruokalajeja paitsi jälkkäriä sai ottaa niin paljon kuin halusi: keitto tuotiin pöytään isossa kattilassa, samoin pääruoka, ja juustotarjotin oli todellakin iso tarjotin, josta sai ottaa mielensä mukaan ainakin viittä eri juustoa. Harvinaista nyky-Ranskassa, mutta lozèrilaiset ovatkin tunnettuja hyvästä ruuasta ja ruokahalusta - à la bonne bouffe!
Paluumatkalla pysähdyimme Portesin linnaan, jota entisöidään parhaillaan vapaaehtoistyövoiman voimin. Hieno paikka.
Torstaina käytiin Fontaine de Vauclusin kylässä katsomassa Sorgue-joen mysteeristä lähdettä, jonka alkuperää ei kukaan tiedä. Vesi vain tulee jostain, maan syvyyksistä. Kuva on valitettavasti vähän tärähtänyt.
Kylään päin mentäessä joki muuttui ihanan vihreäksi. Pohjassa kasvoi jotain ihmekasveja, mikä kertoo tietysti veden puhtaudesta.
Nessi olisi halunnut illalliseksi sorsapaistia.
Lounaan aikana Nessi Nepukka piti huolen, että joella on kaikki hyvin. Kuono värisi lakkaamatta.
Gordesin asukkailla on tällaisia vaatimattomia pikku-taloja ja puutarhoja...
Gordesissa kaikki julkisivut on kivetty.
Sénanquen munkkiluostari laventelipeltojensa keskellä.
Munkkien suomalaisvalmisteinen traktori.
Täällä meillä päin on kyllä aivan valtavasti tekemistä ja näkemistä. Välillä oli oikein vaikea valita, mihin suunnistetaan. Talvi on kaikista parasta matkailuaikaa, sillä turisteja ei ole paljon ollenkaan ja sää on siedettävä. Kesällä jopa Fontaine de Vauclusin 350 asukkaan kylä on tupaten täynnä turisteja eikä kaduilla mahdu liikkumaan. Talvella tosin lähes kaikki kaupat ja ravintolat ovat pikkukylissä kiinni, sillä asiakkaita ei ole tarpeeksi. Kaikessa on aina puolensa.
Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat todella äkkiä. Oli todella mukavaa. Iskä korjasi yhden lipaston ja Äiti leipoi pullaa. Totesin olevani todella onnekas ja onnellinen ihminen.
Kommentit