Lääkäreitä välttelevä blondi sai pari päivää sitten kunnon opetuksen. Olin illalla jo ihan jumissa alaselästä ja kivut olivat aivan kamalat. Sänkyynkään en meinannut päästä, kun niin juili. Heräsin yöllä mennäkseni vessaan enkä meinannut päästä sängystä ylös. Jotenkin kaksinkerroin onnistuin hilautumaan vessaan ja siinä pöntöllä istuessa rupesi silmissä pimenemään ja aloin nähdä tähtiä. En pystynyt nousemaan jaloilleni vaan raahauduin kylmällä laattalattialla käsivarsien varassa vessasta ulos ja otsalohkoa jomotti ja selkään koski niin pirhanasti. Luulin halvautuvani ja pyörtyväni siihen paikkaan. Huusin Kultaa apuun ja Nessi ja Choko tulivat siihen hädissään katsomaan äipän kärsimystä. Kulta yritti hädissään nostaa minua ylös, mutta en voinut kivultani nousta, joten konttasin makkariin. Vedin itseni käsivarsien avulla sänkyyn ja yritin löytää kivuttoman asennon. Kulta lupasi mennä töihin ja sovittiin, että lääkäri tulee aamulla meille kotiin. Yritin nukkua, mutta en saanut unta, koska pelotti niin paljon. Olin jo valmis perumaan kaiken: Iskän vierailun, lasten hankkimisen, ratsastustunnit.

Nukuttiin (huonosti) pari tuntia ja heräsin Kullan kanssa samaan aikaan ihan pelkästä sympatiasta ja syyllisyydestä. Puin Kullan avustuksella jotain korrektia päälleni perhelääkärimme käyntiä varten ja siinä pukiessa ilmeisesti paikat loksahtivat kohdalleen, koska yhtäkkiä pystyin nousemaan normaalisti jaloilleni ja kävelemään lähes suorassa. Kipu oli kuitenkin kova. Menin kaikesta huolimatta töihin ja perhelääkäri tuli minua katsomaan. Määräsi lääkkeet ja antoi lähetteen ortopedi-jalkahoitajalle, joka tekisi minulle nyt vihdoinkin ne kuuluisat pohjalliset. Sain ajan jo heti iltapäivälle ja olin helpottunut.

Kulta tuli mukaan ortopedin luo, koska en olisi voinut itse ajaa autoa. Ortopedi oli mukavanoloinen nainen. Ensin piti tehdä kaikki tavanomaiset kävelyt, taivuttelut ym. ja sitten miun piti mennä makaamaan laverille. Se kosketteli hellästi minua sormenpäillä eri paikoista ja laittoi lopulta sormen navalle ja sillä oli jotain ihme vihkosia. Se taputteli niitä vihkosia ja laski jotain. Kullan kanssa vaihdoimme pari hämmästynyttä katsetta.

-Onko teidän suhteessanne jotain konflikteja?

-Ei... (Katsoimme toisiamme ihmeissämme.)

-Onko teillä, rouva, jonkun toisen ihmisen kanssa konflikteja?

-On.

-Jonkun läheisen?

-Ei.

-Ihan omantuntonne mukaan voitte tulkita tämän, mutta teillä on ongelmia tunne-elämässänne. Varmasti ne tulevat myös siitä, että olette kaukana perheestänne ja vieraassa maassa..

-No, nyt te saitte minut itkemään...*byää*

Ortopedi ojentaa kleenixiä, keskutelee Kullan kanssa ja mie itken alusvaatteisillani laverilla. Se määräsi miulle kukkatippoja. Dr. Bachin kuuluisia kukkatippoja, kompleksi nro 5:en. Tuossa vaiheessa aloin jo pelätä, että koko homma meni henkimaailman jutuiksi enkä koskaan saisi niitä pohjallisia, mutta onneksi pääsin lopulta seisomaan jalkakuvahärvelin päälle ja sovittiin, että seuraavana päivänä ennen klo 12 käyn hakemassa valmiit pohjalliset. Sain siis sekä fyysisiin että henkisiin kipuihin apua. :)

Koko homma tuli maksamaan 130 euroa, josta Sécurité Sociale (Sécu) eli Ranskan Kela korvaa tietyn osan ja loput korvaa, jos korvaa oma yksityinen sairausvakuutukseni. Kukkatipat eivät kuuluneet tuohon hintaan, vaan ne miun pitää tilata itse netistä ja maksaa omasta pussista. Kotimatkalla käytiin hakemassa perhelääkärin määräämät lääkkeet ja nyt olen niitä nappaillut uskollisesti ja välillä on aika pilviveikko-olo.

Ranskan Sécu on kieltämättä aika loistava instituutio, vaikka ne antaakin vähän liian avokätisesti korvauksia, mistä on ollut seurauksena suuri budjettivaje, jota nyt sitten yritetään paikata kaikenmaailman uusilla veroilla ja maksuilla. Mutta joka tapauksessa Sécu korvaa automaattisesti noin 70% lääkäri- ja lääkekuluista. Loppuosa pitää maksaa omasta pussista tai yleensä ihmisillä on "mutuelle" eli yksityinen sairausvakuutus, joka korvaa tuon loppuosan. Sanomattakin on selvää, että vähävaraisilla ei ole varaa ottaa mutuelleä tai sitten he ottavat vain kaikista halvimman sellaisen, joka ei korvaa paljon mitään. Apteekkiin voi siis mennä hakemaan reseptilääkkeitä ihan ilman maksuvälineitä, kunhan mukana on vain oma "carte vitale" eli paikallinen Kela-kortti. Edellyttäen tietysti, että maksaa sairausvakuutusmaksunsa, jotka voivat olla vuodessa useita satoja euroja riippuen vakuutuksen laajuudesta.

Pohjalliset sain siis eilen ja voi että, miten on hyvä kävellä! Ihan kuin pilvien päällä käppäilisin (siis ilman lääkkeitten vaikutustakin ;)...)! Ryhti on ihan erilainen ja tajusin eilen, että olen ennen tätä kävellyt niin vaikeasti, koska normaalin kävelyliikkeen lisäksi olen joka askeleella tehnyt vaappuvaa sivulta toiselle -liikettä vasemmasta jalasta puuttuvien 1,5 cm:n takia. Heaven! Kipu on poissa ja normaalisti se on nyt poissa ikuisesti. (Koputan puuta...) Eilen sain tietysti kuulla koko päivän mitä minä sanoin -alkuisia toteamuksia Kullan taholta ja onhan se oikeassa, tottakai, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.