Syyskuuta, kaverit! Uusi Henkasta ja Maukasta shopattu ihanan pirteä limenvihreä collegehuppari päällä istuskelen työkoneella (on siis viileähkö sää täällä) ja odottelen viimeistä huonetta saapuvaksi. Velipoika ja Tyttö (uusi lempinimi, he he) lähtivät tänään takaisin koti-Suomeen ja ovat jo perillä Helsingissä. Olo on haikea, nyyh. Oli niin mukavat kaksi viikkoa ja kerrankin sain ihan kunnolla viettää aikaa Velipojan kanssa. Ja Tyttö on niin huipputyyppi, että voi vitsi! On se vaan niin hienoa, että sisarukset ja paremmat puoliskot tulee hyvin toimeen keskenään.

Laitanpa tähä muuten linkiksi kuvan meidän isolta uima-altaalta. Christoph otti sen upealla digijärjestelmäkamerallaan, joka tosin unohtui yksi ilta Provencen sateeseen ja meni sitten rikki. Kuvassa voi havaita pari vaaleaihoista pohjoismaalaista, jotka tosin saivat upean rusketuksen kahden viikon aikana. (Kaikille salibandy-faneille tiedoksi: toinen auringonpalvojista on erään Salibandyliigan top 5 -joukkueen pelaaja...)

Hohhoijaa, paluu arkeen on raskasta, mutta toisaalta ihan kivaakin. Päästään taas Kullan kanssa makoilemaan sohvalle iltaisin ja katselemaan Frendien viimeistä kautta loppuun. Ensi viikolla alkaa sitten meikäläisen ratsastustunnit, jipii! On sitä odotettukin! Kaikenlaista muutakin syksyyn liittyviä uusia alkuja tiedossa: Nessi aloittaa agilityn, miun verkkokurssit jatkuu ja kuntoilu pitäisi aloittaa. Vähän niinkuin koulunaloitus: kauheasti kaikkea säpinää, joka sitten parin kuukauden päästä hiipuu motivaation lopsahduksen myötä...Katellaan, niin kuin meillä Susirajalla sanotaan.