Löysin itseni eilen selailemasta keltaisia sivuja psykologien kohdalta. Mitäpä sitä turhaan kiertelemään: taidan olla hieman masentunut ja tekisi mieli puhua jollekin ulkopuoliselle. (Äiti ja Iskä, ei tartte huolestua - huolehdin hygieniastani enkä haudo itsetuhoisia ajatuksia. Nou hätä, sanoisi Nykäsen Mattikin. :) ) Ainainen yksinäisyys alkaa pitemmän päälle rasittamaan. Kullalle en halua mainita asiasta mitään, koska se menisi heti paniikkiin ja pakottaisi miut sinisin siivin Suomeen ja se ei ole mikään ratkaisu. En mie halua sitä syyllistää, koska se syyllistää itteensä jo ihan liikaa ja turhaan.

Jos olisi joku ystävä, jonka voisi kutsua kahville ja juttelemaan ja jota voisi halata. Se helpottaisi nyt.