Päästiinkin vasta eilen sinne Sèteen. Minuun iski nimittäin maanantaina sellainen angiina, että enpä ole moista aikaisemmin kokenut. Itse asiassa en ole koskaan ollut angiinassa aikaisemmin ja tuon kokemuksen jälkeen en kyllä halua olla uudelleen. Ja hei, kesällä! Ihan outoa, en mie oo koskaan ollut kesällä flunssassa tai missään ja nyt tuo kamaluus. Joka paikkaan koski - päähän, niveliin, kurkkuun, korviin, oli kuumetta, välillä kylmä ja välillä kuuma ja kokonaisuudessaan ihan kauhian veltto olo. Soitin heti tiistaiaamuna kylän lääkärin katsomaan minuu ja se määräsi antibiootteja. Kulta tuli tekemään miun puolesta check-outit ja aamupalatarjoilun hoiti Margo. Meikäläinen meni sänkyyn ja olin siellä eilisaamuun klo 9 asti. Onneksi oli Äiti ja Iskä täällä, että Nessi pääsi ulos päivän aikana.

Eilen aamulla oli sitten onneksi jo parempi olo ja päästiin lähtemään sinne Sèteen. Se oli nimittäin miun ainoa mahdollisuus saada passi uusittua ennen kuin passiuudistukset astuu voimaan 21. elokuuta. Nessi oli meillä mukana ja se raukka oli kyllä aika poikki, kun päästiin kotiin. Oli nimittäin kuuma kuin pätsissä - noin 40 astetta. Sète oli kiva yllätys: saarella sijaitseva idyllinen, kaunis kalastajakaupunki, jota ympäröi toiselta puolelta Välimeri ja toiselta puolelta l\'Etang de Thaun \"laguuni\". Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, asvaltti oli polttavan kuuma (niin kuuma, että Nessin tassuja poltti ja se heitteli niitä ilmaan :). Varjottomissa paikoissa oli pakko ottaa Nessikkä syliin, mutta onneksi se painaa vain jotain 9 kg.) ja porukkaa oli kuin pipoa. Onneksi on ravintolat ja niitten terassit keksitty! Nessikin sai joka paikassa oman vesikupin, kun myö juotiin olutta tai viiniä.

Sèten sivukaduilla kävellessä meidän kimppuun hyökkäsi yksi huumehörhönainen. Se oli ihan siististi pukeutunut enkä kinnittänyt siihen aluksi mitään huomiota, ennen kuin se sitten tuli minuun ihan kiinni ja alkoi tallomaan miun varpaita. Luulin ekana, että se yrittää potkia Nessiä, mutta sitten tajusin, että miun laukunhan se haluaa. Se tallominen oli vain harhautusta. Onneksi olen Äitiltä oppinut hysteerisen tavan pitää koko ajan käsilaukkua kainalossa ja kädellä vielä rivoista kiinni, niin eipä saanut hörhö miun omaisuutta. Mie pääsin siitä eroon ja sitten se kävi samalla tavalla Äitiin ja Iskään kiinni, mutta ei onneksi tehnyt mitään pahempaa. Kyllä myö vähän säikähdettiin!