Kulta lähti äsken luokkakokousta viettämään. Olen siis yksin täällä töissä ja myöhemmin kotona. Toivottavasti se tulee yhtenä kappaleena takaisin - kyllä se ainakin vannoi olevansa järkevä. Illan ohjelmassa siis töitä. Tänään onkin aika paljon asiakkaita ravintolassa, joten voipi olla pitkä ilta miulla edessä. Pitkäveteinen oikeastaan, sillä mie vain vastaan puhelimeen, kirjoitan laskuja, jos tarvitsee ja vastaan tyhmiin kysymyksiin, jos sellaisia joku keksii. Lankomieheni Thierry toimii ravintolassa hovimestarina, joten iltaisin täällä pitää aina olla jonkun vastaamassa puhelimeen yms.

Hitsi, kun on kuuma! Yli 30 astetta ja tämä on vasta alkua. On ihana asua paikassa jossa aurinko paistaa melkein vuoden jokaisena päivänä ja talvellakin on lämmin verrattuna Suomen paukkupakkasiin, mutta kesä on kuin helvetin tuli. Koko ajan on pieni hiki päällä ja olo on niin löysä että löysempää saa hakea. Mie en ymmärrä noita meidän asiakkaita, miten ne voi koko päivän maata auringossa uima-altaalla, kun itsellä tekee vaan mieli päästä varjoon ja mielellään sisätiloihin ilmastoinnin alle. Ja juuri äsken kävi yksi belgialainen tilaamassa neljä maitokahvia ja yhden espresson uima-altaalle! Hulluja nuo belgialaiset! Let's see...Viime kesänä taisin käydä tasan kahdesti uima-altaalla ja niitähän meiltä ei puutu, mutta en vain jaksa lähteä sinne. Matkahan ei siis ole pitkä - 100 metriä yhdelle, joka on sen verran syrjässä, että sinne ei asiakkaat usein eksy. Luonnollisestikaan asiakkaitten sekaan en voi mennä, koska ei ole oikein soveliasta ottaa arskaa bikineissä iltapäivällä ja aamulla tarjoilla niille aamupalaa. Mieluummin linnottaudun kotiini, viileään ja varjoon, jossa saa kaiken lisäksi olla rauhassa asiakkaitten katseilta ja jutuilta.

Eilen meinasi muuten Nessi the beast joutua vartaaseen ja grilliin! Oltiin Kullan kanssa syömässä sisäpihalla ja Nessi tietysti eteisessä lasioven takana silmän alla. Se häipyi jossain vaiheessa valvovan silmäni ulottumattomiin eteisen toiseen osaan ja ajattelin sen vain leikkivän leluillaan kuten se yleensä tekee. Kun oltiin syöty, meitä odotti ihana näky eteisessä: talvella ostamani uusi käytävämatto purtu ja revitty yhdestä kulmasta pieneksi silpuksi! Prkl prkl prkl! Siinä vaiheessa ei enää auttanut ruveta huutamaan, mutta koiruus lensi kyllä aika vikkelään arestiin sisäpihalle siksi aikaa, kun yritin saksimalla saada matosta siedettävän näköisen. Tuo koira vie meidät vielä vararikkoon!