Otsikko on tarkoituksella kaksimielinen, jotta saisin tähän postaukseen hyvin aasinsillan kahden vehjeasian välille. Käykääpäs lukemassa, mitä virtuaalituttuni Minh on tänään kirjoittanut. Asiaa, sanon mie eikä miulla ole oikein mitään lisättävää tuohon. Rakel Liekki on todella turha julkkis.

Niistä muista vehkeistä. Sitä olen tässä viime aikoina miettinyt, että kuinka nykyisin on niin paljon erilaisia aparaatteja, joita ilman ei oikein tule toimeen. Parhaillaan istun tässä kotikoneella, jota viime vuonna säädettiin ostamalla uusi keskusyksikkö, jotta saatiin miullekin polttavat ceedee ja deeveedee ja hirmuisesti USB-reikiä, eteen ja taakse. (Niin, en tiedä, miten niitä oikeesti kutsutaan, joten sanon reikiä.) En mie osaa kyllä käyttää koko polttavia asemia enkä ole itse niitä koskaan käyttänyt. Myönnän. Mutta ne pitää nyt olla siinä. Sit miulla on mp3-soitin justiinsa korvilla (kuuntelen parhaillaan Club for Fiven levyä, BTW.), sellainen pieni iPod Shufflen tapainen, joka jää toivottavasti pian lenkkeilykäyttöön käytännöllisyytensä ansiosta. Meiksi haluaa nimittäin oikeen iPod Nanon! Niin, se on pakko saada, koska mie oon vakuuttunut, että en muuten tule toimeen. Siihen kun saa sitten koko miun levykokoelman ja kaikkia kivoja vanhoja klassikkoja netistä ladattua. Kuulostaa tosi helpolta, mutta miulle tuo tulee aiheuttamaan harmaiat hiuksia. Nimittäin mie oon täysin varma siitä, että mie rupean uudelleen kuuntelemaan musiikkia, kun saan sen Nanon. Koska muutenhan musiikinkuuntelu on niin vaikeeta, vaikka tuossa koneen vieressä on ihan uusi Philipsin minihifisarja, jonka sain Kullalta lahjaksi. Ja olkkarissa on aikas uudet sterkat, mutta ne on niin vaikeat käyttää, koska ne on kytketty kotiteatteriin ja kapuloita on niin monta...

Matkoille ei voi lähteä ilman digikameraa ja ahistaa, kun videokamera on vähän rikki - kasettidekki ei meinaa aueta. Tuota videokameraa on käytetty viimeksi varmaan 2 vuotta sitten. Digikamera tosin pitäisi vaihtaa, koska se on niin hidas ja salama on aika tehoton hämärässä. Miten sitä onkaan aikaisemmin otettu kuvia ? Siis kuvat piti kehittää ja odottaa ainakin muutama päivä, että ne sai Anttilan halpiskehittämöstä. Liian hidasta, liian vaikeeta. Ja ilman Johannes Kastajan geepeeässää TomTomia myö ei oltaisi löydetty meidän hotellia Madridissa, ei Plaza Mayoria, ei Retiroa, ei niin mitään. Oltaisiin jääty lentokentälle puremaan kynsiä.

Niin, moni teistä nyt varmaan ajattelee, että onpas se avuton, blondi, ei se voi olla tosissaan, se haluaa vaan leveillä kamoillaan. Saatte sitä nyt sitten miettiä, mutta miettikää myös mitä noista kaikista vehkeistä teiltä löytyy. Monta välttämättömyyttä olen myöskin jättänyt pois, esim. kännykkä, internet ja laajakaista.

Kuka muistaa, miten sitä pidettiin yhteyttä kavereihin ja perheeseen lankapuhelinaikoina? Mistä saatiin juna-aikataulut? Miten varattiin lentoliput? Ja niin edelleen. Mie en muista enää, oikeesti.