Olen oppinut itsestäni ihan uusia asioita kahden kuluneen vuoden aikana Ranskassa ja sehän on periaatteessa hieno asia, mutta toisaalta olen aika pettynyt itseeni. Luulin ensinnäkin, että sopeudun minne tahansa ja että kulttuurishokki ei koske minua kerta koskaan ei ollut sellaista tullut aikaisemmin. Nyt täytyy myöntää, että kulttuurishokki iski ja iskee aina ajoittain uudelleen. Kaikkiinhan se ulkomailla asuessa jossain vaiheessa iskee, siitä olen varma. Joka tapauksessa on ihan eri asia olla ulkomailla esim. vaihtovuotta viettämässä tai aupairina, koska tietää, että tietyn ajan päästä palaa kotimaahan. Mutta asennnoituminen on vaikeampaa, kun tietää, että tänne on nyt jäätävä ja kotimaahan ei välttämättä palata koskaan. Sitten mie olen todennut olevani monien asioiden suhteen aika rajoittunut ja sen huomaaminen minuu järkyttää kaikista eniten. Olen aina luullut olevani todella suvaitsevainen ja avoin, mutta näitten ranskalaisten tavat ja yleinen oleminen saa miut välillä raivoihini. Ja vähänkö mie oon isänmaallinen! Välillä huomaan ajattelevani, että Suomessa on kaikki hyvin ja oikein, vaikka ainahan mie oon sieltä pois halunnut, koska ajattelin juuri päinvastoin. Mie olen turhan valittaja, joka haluaa kaiken, sillä nyt jos pääsisin Suomeen takaisin, niin ei menisi kauaa, kun kaipaisin takaisin Ranskaan. Olen siis ihminen miekin ;)!

Menen muuten nyt siivoamaan ja oikealla tavalla. Meillä käytetään imuria eikä lakaista lattioita kuten monet naiset täällä tekee. Sain muuten uuden pyykkitelineen, joka on aika lujaa tekoa, joten voin vihdoinkin tampata matot ulkona. Sellaisestakaan ei täällä tiedetä mitään. (Huom! Havaittavissa tahallista provosointia...)