Voi vitsi, kun tänä aamuna taas otti pattiin - ihan mie itse! Meillä on yksi nuori ruotsalaispariskunta vauvansa kanssa ja Kulta oli eilen jo niille kerinnyt mainostaa, että vaimo on suomalainen. Enhän mie sitten aamupalalla mitenkään voinut maastoutua vaaleine hiuksineni ja heti, kun toivottelin bonjuurit, niin nämä ruotsalaiset vastasivat siihen yli-innostuneella ruotsalaistyylillään:"Hej, du maste vara fran Finland?" (ei löydy ruotsalaista oota...) Jeejee ja eikun puhumaan ruotsia...Keskustelu loppui kyllä aika lyhyeen, sillä jokaiseen kysymykseen otin henkeä ja sitten sain suustani ulos vain jotain "jooodejoo"...Nolonolonolo!!! Itseinho on onneksi jo vähän laantunut, mutta sillä hetkellä olisin taas voinut vajota maan alle. Myöhemmin ne tuli kyselemään paikallisista nähtävyyksistä ja miun oli pakko vaihtaa engelskaksi. Pahoittelin kovasti, kun en suomalaisena pystynyt svenskaa puhumaan ja ruotsalaiset vakuutteli, ettei se ole niin kamalaa.

Valitettavasti kielet unohtuu, jos niitä ei käytä. Mie käytän täällä luonnollisesti ranskaa päivittäin ja se onkin tällä hetkellä vahvin kieleni suomen jälkeen. Suomikin on kyllä uhkaavasti alkanut rapistua, mutta onneksi saatavillani on paljon välineitä sen parantamiseksi. Seuraavaksi vahvin kieleni on englanti ja sitä puhun myös todella usein, mutta enkku onkin aina ollut jotenkin ihan erillään kaikista muista osaamistani kielistäni. Mutta saksa ja ruotsi - voi kääk! Saksasta en erityisemmin pidä ja ehkä sen vuoksi en oikein haluakaan sitä puhua. Ruotsista puolestaan tykkään todella paljon ja olin koulussa siinä niin hyvä ja nyt puhun sitä kuin joku vajo...Ärsyttää niin paljon! Olen mielestäni aika sosiaalinen ihminen ja tuollainen kommunikaatio-ongelma, joka on itsestä johtuvaa, on niin turhauttava.