Kyllä mie taas sanon...Ei näillä ranskiksilla ole mitään selkärankaa!

Kuvitelkaa eilinen tilanne: Ravintolassa lounasaikaan kaksi rippilasten juhla-ateriaa ("repas de communion" ranskaa osaaville) à 25 hlöä, yksi 10 hlön pöytä, muutamia 2 hengen pöytiä ja lisäksi hotelliasiakkaita lounaalla. Yhteensä jotain 70-80 henkeä palveltavana. Harjoittelijatyttönen - se hutsumainen korkkareilla sipsuttelija - nukkui pommiin ja tavoilleen uskollisena ei saanut itseensä lisävauhtia ja -energiaa edes hieman auttaakseen kamalassa kiireessä ja lähes paniikissa. Edellisenä iltana koeajalla ollut tarjoilijapoika, jonka piti tulla eilen auttamaan, ei sitten tietenkään ilmaantunut saati ilmoittanut, ettei tule. Sesonkitarjoilijamme, jolla on siis ihan työsopimus, ei sekään ilmaantunut töihin eikä ilmoittanut mitään itsestään. Se oli vain edellisenä iltana sanonut menevänsä ensiapuun virtsatientulehduksen takia. Hohhoijaa...Tarjoilemassa oli siis vain Portto ja avuksi oli pakko soittaa viime hetkellä yksi entinen harjoittelijatyttö.

Sipsuttelija sai eilen varoituksen. Lankomies oli käskenyt sen tarjoilemaan yhden kahden hengen pöydän ja tämä ruudinkeksijä oli vastannut: "Meepä itse." ("T'as qu'à les servir toi-même.") Ensinnäkin sinutteli esimiestään ja toisekseen ylipäätänsä vastasi takaisin. Sipsuttelija nukkui tänään taas pommiin. Kävin herättämässä sen aika tylysti ja annoin kaksi minuuttia aikaa olla paikalla. Tyttönen tuli likaisessa paidassa ja revenneessä hameessa, pesemättömät meikit poskilla ja ihan pihalla. Voi helkkari, ihan onnetonta touhua!