Huomenta huomenta. Huonosti nukutun yön jälkeen töissä taas kuten joka päivä. *huoh* Kaikki paikat jumissa torstain ratsastustunnin ansiosta ja kamala stressi päällä. Se yksi verkko-opintojen lopputyö on edelleen ihan alkutekijöissään ja maanantaina olen luvannut sen palauttaa plus kaikki verkkotehtävät. Kaivanko ehkä verta nenästä? En kai...Tänään on siis ohjelmassa armotonta työskentelyä ja päikkärit on pannassa. Huonosti valittu ajankohta, sillä univaje on aikamoinen, mutta ei auta. Itse hankittua stressiä. Hölmö mikä hölmö.

Eilinen ilta meni nieleskellessä itkua ja taisin kyllä muutaman kyyneleen  lopulta tirauttaa. Kävimme viemässä kukkia ystävällemme, jonka äiti kuoli vajaa viikko sitten. Tuli siinä sitten omat surunaiheet mieleen ja vasta kotona itkeä tirautin, koska en ystävän edessä viitsinyt. Hän oli niin tyyni ja jotenkin järkevä. Oli aika vaikeeta, koska dramaattisena ihmisenä itkun aihe löytyy ihan mistä vaan ja nyt olisi ollut aihettakin. Joka tapauksessa kaikki, mikä koskettaa vanhempia ja lasten ja vanhempien suhteita saa miut itkemään aika helposti. On niin kova ikävä omaa Iskää ja Äitiä, että nytkin tässä tippa tulee linssiin. Ja melkein rupesi eilen kiehumaan, kun tämä äitinsä menettänyt ystävä ja hänen miehensä alkoivat meidän läsnäollessa pikkaisen riitelemään siitä, että menevätkö kesälomalla leski-isän luokse Bretagneen vai eivät. Matka on  kuulemma niin pitkä - 13 tuntia autolla - ja maksaa niin paljon (!!!), että mies ei haluaisi. Kaiken lisäksi leski-isä ja ystävän mies eivät tule hyvin toimeen keskenään. Kaikki on suhteellista, mutta jos miulta kysyttäisiin, niin tekisin tuon 13 tunnin automatkan enemmän kuin mielelläni ja usein, sillä se on vain poronkusema verrattuna 3252 km:n, joka pitää mennä junalla, lentsikalla ja joko toisella lentsikalla tai pahimmassa tapauksessa maailman hitaimmalla junalla (=VR:n mahtavat junayhteydet...).

Kerronpa teille nyt yhdestä hotellin vakiasiakkaasta, johon miulla on viha-rakkaus-suhde. Se on nyt nimittäin täällä ja juuri tuossa sain selville siitä sellaisen asian, joka tuo aivan uuden ulottuvuuden meidän \"suhteeseen\". Pääasiassa se on aika vastenmielinen ihminen. Varmaankin reilusti yli kuudenkymmenen oleva saksalainen mies, joka on naimisissa itseään ainakin 20 vuotta nuoremman naisen kanssa. Niillä on aivan hurmaava pikku-tyttö, joka pienillä ruskeilla nappisilmillä tapittaen kyselee miulta kaikenlaista kuten mikä on miun Iskän nimi jne. Ne tulee tänne joka vuosi, haluavat aina saman huoneen ja jos sitä ei ole saatavilla, eivät voi käsittää. Miehellä on säästä riippumatta aina valkoiset lyhyet shortsit (mistä niitä saa?!?), muutama t-paita, jotka tunnen jo kaikki, sillä viiden vuoden aikana se ei ole ostanut uusia ja valkoiset loaferit. Nainen pukeutuu todella yksinkertaisen rumasti (monimutkaisen rumasti se vasta näky olisikin!): mustat, pussahtavalahkeiset puuvillahousut, ylisuuri yksivärinen t-paita ja korkkarit. Huh huh! No, eihän vaatteet miestä (tai naista) tee...Niitten auto on nimittäin Porsche Carrera ja mies on gynekologi eli fyffeä taitaa olla. Tänäkin vuonna ovat olleet 6 kuukautta Jenkeissä. Meidän huonesiivoojanaiset on kertoneet, että niillä on vain yksi tai kaksi kapsäkkiä eikä sillä naisella ole yhtään kosmetiikkatuotetta. Siis miten se voi olla mahdollista?!? *pyörittää silmiään* Huomaatteko, on niin tylsää tämä elämä, että pitää repiä asiakkaista juttua...Tuo mies on vastenmielinen siksi, että ensinnäkin (ja tää on sitten täysin irrationaalisen subjektiivista!) miusta kaikki miesgynekologit on epäilyttäviä ja sen takia sillä onkin perverssi katse. Toiseksi se luulee olevansa ainut asiakas hotellissa, jolle kaikki on sallittua ja jota pitää palvella heti eikä viidestoista päivä. Ja sitten mie oon tulkinnut niin, että se on tyypillinen saksalainen macho, joka ei anna vaimonsa ostaa vaatteita tai kosmetiikkaa ja jonka pitää saada niihin yhteen tai kahteen kapsäkkiin mahtumaan kaikki tarpeellinen viikon lomamatkaa varten, koska urheiluautoon ei mahdu enempää. Nainen, ahda tai juokset auton perässä! Heh heh! En kai ole asenteellinen, enpä...

Mutta miun on nyt pakko pitää siitä, koska...Se on kotoisin Freiburgista! Miun toisesta kotikaupungista Joensuun jälkeen ja ennen tuppukylää. Nii-in, katsoin eilen tarkemmin sitä Porschea ja siinähän oli freiburgilaisen autoliikkeen lätkät! Tänä aamuna mie siltä sitten kysyin, että onko se sieltä ja onhan se! Eli eli nyt on vaan tykättävä, sillä kaikki mikä on Freiburgista on ihanaa. Se on pläkki.

PS. Onko kellään ideoita tutkimusaiheeksi teknisen viestinnän praktikum-kurssia varten? Pitäisi kirjoittaa 10-sivuinen tutkimusraportti...