Huippuu, miulla on lukijoita! Vaikka taidan tietää, keitä te kaikki olette...Ja tärkeintähän on, että kaikki te ihanat rakkaat ihmiset voitte lukea täältä miun ja Kullan kuulumisia. Mie kun oon niin huono yhteydenpidossa.

Viime aikoina ollaan Kullan kanssa aina iltaisin katsottu Frendejä. (Siis yhtä valmiiksinaurettua komediasarjaa...Eräät lukijani eivät tunne muita telkkarisarjoja kuin Kotikadun ja Derrickin...Take it humor! =D) Se on kyllä aivan ykkössarja ja mie aivan odotan, että pääsen ruoan jälkeen sohvannurkkaan tuhoamaan taas uutta tuotantokautta. Tänään tuli kyllä suru puseroon, koska viimeinen eli 10. tuotantokausi tuli postissa Kanukkilasta. No, onneksi on vielä 4 katsomatta ennen kuin loppu tulee...

Joo, uskokaa tai älkää, mutta telkkarisarjojen katsomisesta diiviidiiltä voi repiä iloa! Ja mie tiedän, kuka nyt ärisee partaansa ja on jo kirjottamassa meiliä...Mutta kun on niin rankkaa tuo työnteko ja sitten kun vielä asuu täällä kaukana sivistyksestä, niin pienet ne on ilot. En mie valita, kullan kanssa on kuitenkin niin hyvä olla ja sehän se on tärkeintä. Välillä vaan tulee ahdistus. Onneksi miulla on nyt oma auto, tai siis se on meidän molempien tietysti, mutta kuitenkin miun (!), niin on hieman vapaampi olo. Ei tarvitse enää kysyä koko perheeltä voinko ottaa auton - mie lähestyn kuitenkin jo uhkaavasti kolmeakymppiä, nii! Ja se autoilukin multa sujuu nyt paljon paljon paremmin. En oo enää laittamassa hätävilkkuja päälle joka liikenneympyrässä vaan ajelen niissä jo kuin kunnon ranskatar. Rööki vaan puuttuu suupielestä, mutta muuten on lähes sama meininki.