Rankkoja päiviä ja öitä takana. Tässä talossa tehdään gradua ja sen kyllä huomaa sekä emännän että huushollin kunnosta! Olen kuin zombie - mustat pussit silmien alla, tukka likainen ja takussa. Olohuoneen pöydällä kasvaa silittämättömien pyykkien vuori ja nurkissa pyörivät vallattomina villakoirat. Aika aikaa kutakin, sanoisi meijän Äiti. :) Ja niinhän se on. Tämä kuukausi ja kärsitään ja eletään sikolätissä ja ensi kuussa voidaan siivota, olla kauniita ja hehkeitä, lähteä matkalle (terkkuja Rinalle! :) ) ja nauttia elämästä ilman huolen häivää!

Sitä ennen - ja jotten varmasti pysyisi aikataulussa ;) - lähdemme lauantaina viikoksi Alpeille laskettelemaan. Suuntana iki-ihana Combloux, jonne aina palaamme ja jossa meitä odottavat tutut vakiopaikkamme ja rutiinit. Tänä vuonna siellä on luntakin ihan mukavasti. :) Kannettava ja gradumatskut lähtee kuitenkin mukaan, sillä tarkoituksena on naputtaa virkistävän laskettelupäivän päätteeksi edes jonkin verran tekstiä.

Gradun suhteen jaksan olla toiveikas vaikka deadline lähestyykin todella uhkaavasti. Sain tänään rohkaisevaa palautetta yhdeltä "asiantuntijalähteeltäni", joka on minua auttanut suuresti graduuni liittyvässä projektissa ja nyt on taas luottavainen olo. Ja se yksi masentava asiakin on jo lähtenyt selviämään. Kiitos kaikille kannustaneille! Mitä tekisinkään ilman teitä! :) Ja varsinkin te "blogiystäväni" olette huippuja! :)