Tässä tulee nyt vihdoinkin se postaus, jossa kerron omia kokemuksiani Ranskan työkkäristä. Juuri maahan tulleelle ja suoraan kortistoon aikovalle tästä ei ole hyötyä, koska 0 tuntia Ranskassa töitä tehneelle käytäntö on erilainen.

Jotkut tietävätkin jo, että mie olen Kullan perheen omistamassa kolmen tähden hotellissa töissä. Hotelli on auki 8 kuukautta vuodessa, tarkalleen ottaen maaliskuun puolesta välistä marraskuun alkuun. Miulla on määräaikainen työsopimus eli CDD (contrat durée déterminée) tai contrat saisonnier eli \"sesonkisopimus\". Talven ajan olen siis työttömänä, koska miulle ei ole mitään hommaa hotellissa toisin kuin Appivanhemmillani, Kullalla ja Lankomiehelläni. Ja olemattomasta työstähän ei makseta, oli sitten perhettä tai ei, ja sen takia sopimuksen päätyttyä otan yhteyttä Assediciin ja siitä se rumba sitten alkaa!

Assedic on siis Ranskan työvoimatoimiston työttömyyskorvauksen antava osapuoli. Työnhakuprosessissa puolestaan työtöntä auttaa ANPE. Työtön menee siis ensiksi käymään Assedicissa, jonne pitää toimittaa esitäytettävä tyött.korv.hakemus, työnantajalta saatu paperi Assedicille, jossa näkyy tehdyt työtunnit joka kuukaudelta ja palkka, kopio henkkarista ja RIB (relevé d\'identité bancaire) eli tilitiedot. Joku Assedicin miellyttävistä ja hymyilevistä virkailijoista (sic!) käsittelee paperit robottimaisella rutiinilla ja laskee työttömyyskorvauksen määrän. Lopuksi katsotaan ANPE:n saman viikon aikataulusta, onko heillä vapaata aikaa tavata uusi työtön. Jos on, sovitaan aika samantien, jos ei, pitää sinne itse soittaa ja sopia aika.

ANPE:ssä miellyttävä ja hymyilevä(sic!) virkailija kysyy taustatiedot: koulutus, työkokemus, ajokortti, siviilisääty jne. Aikaisemmin työttömänä olleelta vain tarkistetaan samaiset tiedot. Sitten pitää ilmoittaa kaksi alaa, jolta etsii töitä ja haluaako täys- vai puolipäivätyötä, määräaikaisen vai vakituisen työpaikan. Virkailija etsii kahdelta valitulta alalta sopivaa tarjousta ja jos niitä löytyy, se kirjataan paperiin ja niihin on vastattava ennen seuraavaa tapaamista. Näitten kahden tapaamisen jälkeen alkaa joko ahkera työnhakuprosessi tai sitten ahdistava uusien tapaamisaikojen odottelu. Miun kohdalla se on tuo jälkimmäinen.

Miulla on siis takuuvarma 8 kk:n määräaikainen sopimus odottamassa. Sesongin aikana teen töitä ilman vapaapäiviä, joka päivä aamusta iltaan. Ranskassa hotelli- ja ravintola-alalla voi tehdä maksimissaan 169 työtuntia kuukaudessa - siis virallisesti. Miulla ja meillä nuo tunnit menee rikki niin, että posahtaa, mutta eihän se ketään kiinnosta. Talven aikana haluan vain levätä ja rentoutua, koska mielestäni ansaitsen sen, mutta Assediciä se ei kiinnosta. Sen takia en voi sanoa niille, että hei, teen töitä niska limassa 8 kk ja loput 4 kk nostan työttömyyskorvausta ennen kuin uusi sesonki ja sopimus taas alkaa. Jo viime vuonna miun työttömyyskorvaus laskettiin puoleen, koska teen vain sesonkihommia ja siitä tietysti rangaistaan. Tänä vuonna Sekä Assedic että ANPE vuorollaan haluavat tavata miut ja tietää, mitä olen tehnyt saadakseni töitä. Jo kaksi viikkoa kortistoon ilmoittautumiseni jälkeen Assedic soitti miulle kotiin, etukäteen sovittuna aikana ja halusi jo silloin tietää, mikä on miun työnhakustrategia.

Hyvähän se on, että valtio on kiristänyt otteitaan, mutta miusta pitäisi kuitenkin yrittää erotella jyvät akanoista. On nimittäin niitä, jotka onnistuvat pääsemään kuin koira veräjästä nostamalla täyttä työttömyyskorvausta tekemättä yhtään mitään ja sitten sellaisia kuin minä, jotka tekevät paljon töitä ja haluaisivat vain levätä muutaman kuukauden. Sillä nuo neljä kuukautta kuulostaa paljolta, mutta siitä ei tule samaa määrää vapaapäiviä kuin ns. normaalissa työsuhteessa olevalla, jolla on viikonloput vapaat ja 4-5 viikkoa lomia vuodessa.

Voisinhan mie ihan oikeesti hakea oman alan töitä eli kääntämishommia. Sillä tavalla saisin myös osan itsenäisyydestäni takaisin ja Appivanhemmat voisivat olla vain appivanhempia eikä samalla työnantajia. Tällä hetkellä miulle on kuitenkin tärkeämpää miun avioliitto eikä ura. Jos oisin töissä jossain muualla, normaalissa työsuhteessa, en näkisi Kultaa kuin joskus myöhään illalla. Viikonloput saisin käkkiä yksinään eikä olisi ollenkaan varmaa, että voisin lähteä joulunviettoon Suomeen.