Nyt se taas iski. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Karmea ikävä Suomeen. Mäntymetsään istumaan kostealle mättäälle. Uimaan järveen. Haistelemaan kotikodin pihan tuoksua kesäsateen jälkeen. Istumaan kavereitten kanssa pimenevässä kesäillassa jutellen ja naureskellen. Illalla vaivun mietteisiini ja yritän epätoivoisesti muistaa milloin uin viimeisen kerran järvessä. En muista sitä ja se ärsyttää melkein itkuraivareihin asti. Miksi en muista?!?

Joka solu huutaa suomalaista luontoa. Nieleskelen itkua asiakkaitten edessä.