Näin se päättyy taas tämäkin Suomen vierailu. Aika meni aivan liian nopeasti. Tänä iltana hyppään Helsingin junaan ja huomenna puolelta päivin nousen sinivalkoisin siivin taivahalle ja suunta kohti koti-Ranskaa. *huoh* Tällä kertaa tosin ahdistaa vähän vähemmän kuin aikaisemmin, koska tiedän, että Skypen avulla voin nähdä kaikki rakkaat jo vaikka heti kotiin saavuttuani.

Eilen oltiin Äitin ja Hennan kanssa shoppailemassa. Oikein olan takaa ja hauskaa oli. Miun vajaa matkalaukku on nyt hyvin täysi taas, sillä ostin kengät, pari paitaa, yhden väliaikatakin (sitä en kyllä olisi tarvinnut...) ja yhden aivan upean puhvihihaisen jakun. Puhvihihat on niin ihania! Mitään ei pitänyt itselle ostaa, mutta kun täällä on niin hienoja ja erilaisia vaatteita kuin Ranskassa, niin oli pakko. Siis ihan pakko. Ainiin, eilen miulle sattui ensimmäinen shoppailuvamma: roikotin vasemmassa ranteessa shoppailukassiarsenaalia ja yhdessä liikkeessä otin sen pois, niin siinä sitten juilaisi jotenkin oudosti kämmenselästä. Koko kämmenselkä peukalon juuresta on nyt sitten edelleenkin puutunut!!! Todella outoa. Ei sitä huomaa kuin koskettaessa ja se tuntuu ihan hullulta: ihan kuin tikkuja olisi kämmenselässä. Pitää nyt tarkkailla sitä ja jos se ei mene ohi, niin käydä omalääkärillä näyttämässä - shoppailuvammaa.

Tunnin päästä menen tapaamaan erästä salibandyvalmentajaa, joka on lupautunut graduni asiantuntijalähteeksi. Olen nyt ihan innoissani gradunteosta ja luottavainen olo valmistumisesta ensi vuonna vanhan tutkintojärjestelmän puitteissa on vain vahvistunut.