Vaikka mielen piristystä olen saanutkin viime aikoina paljonkin, niin ruumis on kovin väsynyt. En saa yksikertaisesti mitään aikaiseksi. Kaikki energia menee työn tekoon ja koiran ulkoilutukseen. Kotona villakoirat pyörii iloisina nurkissa ja olohuoneen pöydällä silitettävien pyykien vuori kasvaa uhkaavasti. Mie, joka olen jo äidinmaidosta addiktoitunut yökukkuja, kuukahdan jo heti illallisen jälkeen sohvalle. Onneksi nukkumisvaikeudet alkavat vähitellen helpottaa.

Tätä yleistä väsymystä en pistä enää masennuksen piikkiin, sillä tunnen olevani jo hieman valoisemmalla mielellä. Epäilen fysiikassani olevan jotain pielessä. Anemiaa ja vitamiininpuutosta kenties kuten Milanon hinterlandian ystävälläni todettiin olevan? Pitää siis jälleen mennä omalääkärini Dr. Rhumen (suom. Tohtori Flunssa) juttusille ja pyytää lähete verikokeeseen.

Meijän pienessä perheessä myös elukat oireilee. Juuri kun päästiin iloitsemaan Lilyn hännän paranemisesta ja pelastumisesta, niin Nessi, ikuinen murheenkryyni, rupesi oikkuilemaan. Viimeiset pari viikkoa meillä on taas taisteltu! On siivottu protestipisuja ja valvottu öitä, kun Nessi ravaa eteisessä ja haluaa ehdoin tahdoin olohuoneeseen nukkumaan. Enää ei nukkuminen omassa korissa eteiskäytävässä miellytä, vaan Nessi haluaisi viettää kaikki päivät ja yöt olohuoneessa, miun ikivanhassa, teinikammion mustassa nojatuolissa, jonka se on ominut omaksi pesäkseen. Mutta eihän se nyt käy päinsä! Ei me voida riiviöbasenjia yksinään olohuoneeseen jättää koko yöksi ilman valvontaa, koska jos riiviöbasenji päättääkin olla nukkumatta yöllä, se voi tuhota kaiken mahdollisen kallisarvoisen irtaimen mitä olohuoneessa on: sohvan, kotiteatterilaitteiston, plasmatelkkarin, dvd- ja cd-kokoelmat hyllyineen, mummilta perityt huonekalut ja astiat jne. Ei ei ja vielä kerran ei! Eikä tule kuuloonkaan, että emäntä ja isäntä muuttaa olohuoneeseen vain ja ainoastaan yhden basenjin takia (, sillä sellaistakin jotkut voi tehdä ja tekeekin...).

Olen siis etsinyt vastauksia ja ratkaisuja netistä, mistäs muualtakaan. Meijän Nessillä on ilmiselvästi paha paukkuarkuus, joka on nyt alkanut pahenemaan niin, että se pelkää jopa kodin tuttujakin ääniä. Tästä johtuen olemme joutuneet sammuttamaan yön ajaksi lämpöpumpun, koska se naksuu (!) ja näin ollen pelottaa niin kauhiasti Neppulaista. Ja tästä johtuen puolestaan meillä on yöllä aika viileätä, sillä lämpötilat on öisin vielä aika  alhaisia...Eniveis, netissä kahlatessa vastaan on tullut kaikenlaisia vaihtoehtoja tähän Nessin oikutteluun, mm. koiran ADHD ja kilpirauhasongelmia. Kilpirauhastestiin ollaan menossa joka tapauksessa, kunhan saan selville, mitä kaikkea sieltä pitää osata pyytää täällä Ranskassa. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytynyt hoitamaan tuota paukkuarkaa ja ilmeisesti ADHD-koiraa Bach-kukkauutteista valmistetulla Rescue Remedyllä, joka rauhoittaa stressitilanteissa ja poistaa pelontunnetta. Se sopii sekä eläimille että ihmisille, vaikka onkin alkoholipohjainen. Hieman tuo spray on tuntunut vaikuttavan, mutta silti ennen nukkumaanmenoa meillä on sama sirkus: Nessi raapii olkkarin ovea vimmatusti ja me Kullan kanssa huudetaan makkarista:"Nessi, va te coucher ! Nessi, au panier!!!" Välillä tuntuu kuin oltaisiin Elämäni Murmelina -elokuvassa...

Tuo perhanan koira on miulle ja meille todella rakas, mutta kyllä se syö voimia!