Hotelli on ollut kiinni maanantaiaamusta lähtien ja tänä iltana taas avataan kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Perjantaina tarjoilen siis vuoden viimeiset aamupalat - JEE! - ja sitten koittaa vapaus ja kirmaan lomalaitumille kuin kajahtanut vasikka! :)

Loma tarkoittaa meidän kahden ihmisen ja kolmen elukan taloudessa ensinnäkin armotonta rahanmenoa ja toisekseen sesongin aikana hoitamattomien asioiden hoitamista. :) Siispä jo maanantaina aloitettiin Kullan kanssa molemmat. Ensiksi vietiin Astra vuosihuoltoon ja huollon ajaksi suunnistimme läheiseen Ville Activen ostoshelvettiin. Kulta tarvitsi muutaman parin uusia kenkiä ja miekin löysin uudet saappaat. (No, pakkohan ne oli ottaa, kun makso vaan 19,95 e - nupukkinahkasaappaat ja sellaset joita miulla ei vielä ollu ja mie tarttin sellasia...!) Vaikka olikin kyse shoppailusta, jota Kulta syvästi kammoaa, niin meillä oli todella hauskaa ja mie sain useita naurukohtauksia julkisilla paikoilla. Oli ihana pitkästä aikaa olla kahdestaan Kullan kanssa, keskellä päivää ja tekemässä jotain niinkin banaalia kuin shoppailemassa ja tuntea olevansa kuin kaikki muutkin, "normaalit" ihmiset, joilla on "normaali" työ ja "normaali" elämäntapa. Meille se on niin harvinaista. Käytiin jopa Mäcissä syömässä, mikä on meille TODELLA harvinaista...

Eilenaamulla kello kymmenen oli tapaaminen pankissa sijoitusneuvojan kanssa. Oikeasti se on kyllä ihan tavallinen pankkivirkailija, mutta täällä kun ei ole pankissa tiskejä, niin kaikkea mahdollista asiaa varten pitää varata aika "sijoitusneuvojalle", joka sitten hoitaa tilien avaamiset, ulkomaantilisiirrot jne. Me avattiin pari uutta tiliä ja juteltiin tulevasta rakennusprojektista ja sen rahoituksesta. Pankista ajettiin suoraan tukkuun, jossa käytiin viimeistä kertaa luontaisetukaappientäydennyksellä ja nyt ollaan taas valmiita pakenemaan kuukausiksi jonnekin bunkkeriin, jos sota syttyy talven aikana. ;)

Eilenillalla Anoppi teki couscousta ja meidätkin oli tietysti kutsuttu. Couscous oli älyttömän hyvää, kuten kaikki mitä kokki-Anoppini valmistaa ja viinikin oli hyvää. Oli mukava pitkästä aikaa istua perheen kesken ja jutella rauhassa muustakin kuin työasioista ja asiakkaista. Anoppikin innostui juomaan useamman lasillisen viiniä ja lopuksi vielä lasin jotain äklön oranssia mangolikööriä. Me Kullan kanssa tuhottiin Appiukon salmiakkikossu-pullo, josta oli jäljellä vielä yli puolet. Kerta en ole kohtuuden naisia, niin kärsimykset olivat sitten viime yönä sen mukaiset. Onneksi meidän kotiapteekkimme on sen verran hyvin varustettu, että sieltä löytyy nappia joka lähtöön ja sain kuin sainkin yön aikana jysähtäneen kanuunan taltutettua.

Perjantaina Appiukko vie meidät kaikki Alexandre-nimiseen gastronomiseen ravintolaan juhlistamaan lomanalkua. Ravintola on Nîmesin lähellä ja se on yksi harvoista kahden Michelin tähden ravintoloista Gardin alueella. Tiedossa hyvää ruokaa (lue: useita ruokalajeja - lue: paljon pikkunokareita "jotain", jolla on hieno nimi, mutta josta ei tiedä mitä se on ja aterian lopuksi on yleensä edelleen nälkä...) ja hyviä viinejä. Ja varmasti taas karmea kanuuna eräällä nimeltämainitsemattomalla...

Sunnuntaina viedään Nepukka kenneliin ja Kullan kanssa suunnataan Corrèziin, joka on Ranskan periferiaa. Mie olen varannut sieltä meille kaksi yötä tästä hotellista ja se on miun 35-vuotissynttärilahja Kullalle. Tiistaina pysähdytään paluumatkalla Kullan sukulaisten luona ja saatetaan olla siellä yötä, jos se niille vain sopii.

Torstaina pakataan taas Astra ja Neppu menee koppiinsa takapenkille ja suuntana on perinteisesti Lozèrin metsät. Ystävämme Marie ja Jean tulevat sinne Diego-poikansa kanssa, kuten jo kolmena edellisenäkin vuonna. Ohjelmassa on perinteisesti pitkiä kävelyretkiä raikkaassa vuoristoilmassa, paljon hyvää ruokaa (raclettea ja aligoa, nam!) sekä tietysti mukavaa yhdessäoloa.

Suomeen me lähdetään 25. päivä ja ollaan siellä kuukausi. Ja nyt herää kysymys: missä välissä teen gradua? Teen sitä joka päivä, edes vähäsen. Apua olen hakenut ja saanut Maisterihautomosta. Suosittelen. :)