Edistymätön gradu, univaikeudet ja jatkuva päänsärky. Tänä aamuna tunsin olevani loppu, rikki, umpikujassa. Soitin kotiin kesken aamupalatarjoilun ja sain kuulla äitini äänen. Heti helpotti! Sovittiin puhelinsessiot puolen päivän aikaan.

Sain purkaa Äitille tätä ahdistusta, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä. Äiti kuunteli ja neuvoi. Sanoi taas kerran ne sanat, jotka aina lohduttaa. Iskä ei ollut kotona, mutta se olisi sanonut ne samat sanat. Mie tiiän kyllä. :)

Myöhemmin iltapäivällä soitin Velipojalle. Sitä oli jo briifattu. Puhuttiin vähän gradusta ja paljon kaikesta muusta. Se myöhästyi salibandypelistä, jota oli menossa katsomaan.

Kiitos, perheeni.