Kommenttilaatikossa oli viesti Jospalta, joka myönsi miulle tämän:

The 'Power of Schmooze Award' is The Award for bloggers who "effortlessly weave their way in and out of the blogosphere, leaving friendly trails and smiles, happily making new friends along the way. They don't limit their visits to only the rich and succesful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship".

Olen otettu, liikuttunutkin luonteelleni uskollisena, sanaton ja ymmälläni. Vilpitön kiitos, Jospalein. :)

Tämä tunnustus lähteköön täältä Provencen auringosta Milanoon asti. :)

Olen viime aikoina kärsinyt taas uniongelmista. Saan kyllä nukkumaan mentyäni unen päästä kiinni, mutta aamuyöstä heräilen, pyöriskelen sängyssä, näen unia ja herästyskellon soidessa on olo kuin maratonin juosseella (en tosin tiedä, mikä se sellainen olo on mutta kuitenkin ;) ). Tänä aamuna sain pitkästä aikaa nukkua pitkään. Kulta heräsi klo 6.45 ja lähti miun puolesta töihin hoitamaan check-outit Nolwennin tarjoillessa aamupalat hotellin reilulle 40:lle asiakkaalle. Mie jatkoin koisaamista vällyjen alla Lilyn kanssa klo 9.20 asti, söin aamupalan kaikessa rauhassa kera Nouvel Obsin, kävin suihkussa ja käytin Neppulan pissillä. Puoli yhdeltätoista olin töissä ja täällä ollaan edelleen, pirteänä kuin peipponen. :)

Suuren suuri ahdistuksen kanahäkki kammottelee kuitenkin taka-alalla. Eilen tuli tiedekunnasta hurja nootti tutkintouudistusta ja miunlaisia luuseri-opiskelijoita koskien. Nyt on sitten deadlinet asetettu ja toisaalta se on ihan älyttömän hyvä juttu, mutta toisaalta todella ahdistavaa. Tammikuun viimeinen päivä pitäisi olla  ison G:n ensimmäinen versio proffalla, kansissa oleva versio palautettu 16. toukokuuta ja kypsäri suoritettu 30. tuokuuta. Että näin. (Terkkuja Äitille ja Iskälle! *vilkuttaa*)

"Ei tässä auta, kun se on lauta, uskomaton tahti, nyt loppu sahti..." Näihin Batmanin ja Ryydmanin sanoihin on hyvä lopettaa tämä postaus ja lähteä suunnittelemaan graduaikataulua. (Älkää kysykö, mistä miulle tulee näitä ihme takautumia kultaiselle 90-luvulle! Niitä vain tulee. Ehkä se johtuu siitä, että miulla on siitä ajasta niin paljon hyviä muistoja - kiitos miun rakkaitten ystävien ja ihanan Joensuun Rantakylän yläasteen ;) - ja se musiikkitarjontahan tuolloin oli vaan niin mahtavaa! ;) )