Blogihiljaisuus johtuu tämän blondin onnettomasta piirteestä nimittäin saamattomuudesta, joka kohdistuu jälleen kerran - surprise, surprise - yhteen verkkokurssin lopputyöhön. Mie oon nyt sitä tässä työstäny ja työstäny, mutta mitään en saa kirjoitettua. Molemmat tietokoneet on auki ja suihkailen niitten välillä sen mukaan, mikä on fiilis ja se sivumäärä on ja pysyy kolmena: kansilehti, sisällysluettelo ja lähteet. Pää on täynnä asiaa, jäsentelemätöntä tosin, mutta en saa mitään siihen ruudulle. Sitten mie vaan etsiskelen silmät kierossa kakshaaraisia, kaivelen varpaankynsiä ja kello on äkkiä yhdeksän illalla ja Nessi pitää viedä ulos ja sit tulee Kulta kotiin ja sit syödään ja sit mie oon jo ihan väsyny ja kuolen sohvalle....Ei hemmetti! Tästä mitään tule! Lisäjan lisäaikaakin olen jo pyytänyt ja saanut ja hävettää ja happi loppuu.

Mutta tänään. Se on saatava tehtyä. Pakko. Kymmenen sivua on väännettävä vaikka väkisin. Ei tässä muu auta. Nou kän duu sanos Mattikin. Tai joku.