Taas mie oon kipiä. Toinen poski on turvonnut jo toista päivää ja pää on räjähtämispisteessä, kuinkas ollakaan. Jo toinen kerta tänä kesänä, kun imusolmukkeet ovat tulehtuneet ja poski on turvonnut ja korvan juuressa on hervoton pahkura. Nyt on vain kyseessä vasenpuoli kun viimeksi se oli oikea. Kyllä  omalääkärimme on onnellinen, kun pidän sen leivänsyrjässä kiinni. Ja Sécu itkee karvaita kyyneliä ja veronmaksajat kaivaa shekkivihkojaan.

Terppa, lähdenpä tästä taas lääkäriin.