Totesin tuossa vähän aika sitten, että miulla on todella vähän kuvamateriaalia täällä, joten nyt otetaan vahinko takaisin! Ja viimeisetkin rippeet anonymiteetistä menee sitten tässä, vaikka koko nimeäni en tule koskaan paljastamaan. (Kiitos Mussuliinin, joka varoitti googlettamisen ja bloginpidon vaaroista ja sai iskostettua lievän internetparanoijan... :) )
Kuvankaunis ja superhauska ja -mukava serkkuni A. vietti meillä pari päivää kuun alussa ennen kuin liittyi muun perheensä seuraan Mont Ventoux'n juurelle Le Barroux'n kylään. Taustalla Nîmesin mahtava areena, Les Arènes de Nîmes, jossa käydään mm. härkätaisteluja (yöks!) ja joka on kesäisin monien kansainvälisten ja ranskalaisten artistien suosikkikonserttipaikkoja upean akustiikkansa ansiosta.
Äitin ja Iskän tuomat tuliaiset! Jokaiselle jotain. Paitsi kissoille...
Kulta sai vihdoinkin kauan odottamansa arpajaisvoittonsa Suomesta - Josban pipon! Piti testata heti, helteisessä Provencen illassa. Tosi hyvä pipo onkin. Miksköhän miulla ei ole tollasta? Kullalla on kohta kaikki Josban vermeet... :)
Hotellin halkova kuja, jonka yläpäässä nököttää meidän koti.
Sama kuja kylälle päin. Taustalla Cabrièresin kirkon torni ja kuvassa voi havaita erään tulevan eläkeläisen katsastelemassa eläkepäiviensä puuhailumaisemia. :)
Roque-sur-Cèzen keskiaikainen kylä. Upea paikka!
Roque s/ Cèzen alapuolella virtaa Cèze-joki (josta kylän nimi ;) ) ja joella on Cascades de Sautadet- nimiset kosket, jotaka ovat vieneet hengen jo 23 ihmiseltä. Alueella on uiminen ja kaikenlainen vesiurheilu ym. kielletty, mutta niin ne ranskalaiset vain hyppii noihin kauheisiin hiidenkirnuihin henkensä kaupalla ja uittavat pieniä lapsiaankin tyynemmissä altaissa, joista virta voi helposti lapsen viedä mukanaan. Poliisit "partioivat" rannalla, mutta taisi olla ihan silmänlumetta vain!
Tässä me närkästyneet suomalaiset. "Siis mitä järkee, häh?!?"
Paluumatkalla Roque s/ Cèzesta Iskän oli pakko saada huurteinen, joten pysähdyimme Saint-Quentin-la-Poterien kylään, jossa ystäväni A. perheineen omistaa upean kakkoskodin. Nimensä mukaisesti kylä on alueen keramiikkakeskus, joka on tulvillaan keramiikkataiteilijoitten pajoja ja gallerioita. Taustalla upea mosaiikkiseinä ja katsokaa myös tuota kaunista koiraa! ;)
Iskän kanssa käännettiin yhteistyönä ravintolan ruokalistat saksaksi. Kaljaa meni kuten kuvasta huomaa ja välillä väiteltiin tiukasti. Tässä kuvassa taidetaan etsiä vastinetta termille "souris d'agneau", joka tuotti meille todella paljon harmaita hiuksia. Lopulta homma saatiin hoidettua, mutta miinukselle oltaisiin noilla työtuntimäärillä jääty! ;)
Pikkukatu Anduzen keskustassa Cévenneillä.
Cévennien vuoristoa ja Gallian kukko.
Anduzessa vierailimme Bambouseraien eksoottisessa puutarhassa, jossa oli lähinnä...hmmm....bambuja.
Nessi näyttää tässä kuvassa parhaan puolensa. Päivä Anduzessa oli Nessi Nepukalle sen verran traumaattinen, että se ei enää tuon päivän jälkeen suostunut lähtemään murisematta ja hampaita näyttelemättä Äitin ja Iskän kanssa joka-aamuiselle pissilenkille. Luuli, reppana, varmaan joutuvansa aina takaisin Anduzeen! =D
Bambouseraien laosilaisessa kylässä oli mustia kääpiö(!)sikoja,
joiden grillattua potkaa Neppulainen olisi mielellään illalla järsinyt...
Katsokaa nyt tuota kaunista basenji-narttua! :)
Cévennien vuoriston keskellä kiinalaistyyppinen Vallée du Dragon -puisto. Surrealistista!
Ihan kuin Kiinasta. Tukka vain on vaaleampi! =D
Tein elämäni toiset karjalapiirakat täällä Ranskassa, Äitin avustuksella tosin ja hyviä tuli! Kuten kunnon karjalaisnaisen kuuluu, laulaa luikautin piirakoita pyöritellessäni muutaman laulun kotikonnuilta kuten Karjalaisten laulu, Karjalan kunnailla ja Laulu Joensuulle. Ja tietysti piti muutaman kyynelkin tirauttaa, mausteeksi, ja koska karjalaisnaiset ovat kovia itkijänaisia! :)
Kirkkoveneitä rivissä. Eka rivi on äitin ja tuo yksinäinen suippo on miun. Jokaisella naisellahan on tunnetusti on rypytystyyli. =D
Heinäkuun 12. päivä juhlittiin Anopin 65-vuotissynttäreitä ja niiden kunniaksi kutsuimme Anopin ja Appiukon meille suomalaiselle illalliselle. Ruokalistalla oli:
Karjalanpiirakoita ja munavoita
Jallupullia ja kotitekoista perunamuussia
Avomaankurkku-fetasalaattia (no, ei ihan niin suomalaista, myönnetään...)
Raparperipiirakkaa ja kotitekoista vaniljakastiketta
Meillä oli Äitin kanssa hieman paineita, sillä Anoppini on vanha ja arvostettu gourmet-kokki, jonka 70-luvun kuuluisassa ravintolassa on käynyt syömässä mm. Monacon prinsessa Caroline. Hyvin näytti maistuvan kuitenkin. Uh!
Kommentit