On se niin ihana tuo Kulta. Vaikka onkin niin ärsyttävän mies ja saamaton ja huolimaton hyvin usein. Mutta eilen se oli taas aika ihana.

Suoritin siis sen massiivisen grillin puhdistusopereissönin ja sain sen loppuun vasta joskus kello 22.30. Sata kertaa kärtsänneitten ritilöitten hinkkaaminen talven yli seisseestä rasvasta ja pölystä on hieman tuskaisempaa hommaa kuin osasin odottaa ja yksi paketti paikallista patapataa tuossa hommassa sitten paloikin. Selkä oli kipeä ja oikeastaan ihan muussina ja kirosinkin siinä sitten Kullalle naisena olemista. En viitsinyt alkaa kunnolla äksyilemään, koska itsepähän olin halunnut hommaan ryhtyä ja jättää sen myöhään iltaan. Ja Kulta oli kuitenkin tehnyt pitkän päivän töissä ja sillä oli ihan oikeutetusti nälkä tuohon aikaan, niin että ei ihme, että kierteli siinä keittiön liepeillä kulmat koholla. On se kuitenkin jo sen verran oppinut meikäläistä tuntemaan näitten kuluneitten viiden vuoden aikana, että tajusi olla kommentoimatta mitään operaation ajankohdasta ja illallisen myöhästymisesta.

Mutta se eilinen ihanuus. Valitin sitä kuinka kamalaa on olla nainen, koska aina nainen saa hoitaa grillin puhdistusoperereissönit ja muut puhdistukset ja että homma toimii yleensä. Samalla paloittelin tomaatteja salaatti varten ja vaikersin selkäpoloni takia. Kulta otti veitsen miulta ja sanoi valmistavansa salaatin ja että mie voisin kuulemma kattaa pöydän ja sitten vain sihauttaa kaljatölkin auki ja istahtaa pyllylleni. Sydän suli rakkaudesta. On miulla ihana mies.