Tänä aamuna meinasin ruveta teurastajaksi.

Kullan pikkuserkkujen isä ja armas naapurimme pystytti talven aikana kasvimaansa kupeeseen kanatarhan. Kanat kukkoineen ovat keittiön ikkunamme vastapäätä ja mahdollisimman kaukana sedän omasta kodista. Vielä talvella kukko ei osannut laulaa, mutta osaa nyt. Tai no laulamiseksi sitä ei voi kutsua vaan se on pikemminkin kiljumista. Se aloittaa kello viiden aikaan aamulla ja jatkaa seitsemän korville. Lopettaa siis silloin kun olen jo jalkeilla.

Tänään meni hermot. Kukko kiljui kuin kaistapää - kiljuntojen välillä oli vain muutama sekunti. Jos tätä tahtia jatkuu koko kesän on Nessi Kanantappaja Neppulaisella pian töitä.