Tässä valituksen ja luuseriuden keskellä on välillä pieniä valonpilkahduksia, jotka muistuttaa kaikista onnellisista asioista. Kiitos teille, rakkaat ystäväni, kun jaksatte kuunnella, kommentoida blogiin, kirjoittaa meilejä, lähettää kortteja ja ja ja! Ilman teitä en olisi mitään. Vilpitön, syvä kiitos. Olette niin rakkaita!

Puhuin pitkään puhelimessa tänään yhden entisen opiskelukaverin kanssa, joka asuu Aix-en-Provencessa ja jota en ole nähnyt tänne muuttoni jälkeen. Sovittiin tapaaminen heille viikon päästä launtaiksi. Lounastetaan ja käydään kaupungilla kävelemässä. Vertaistukea ranskalaisille aviomiehillemme ja meille ulkosuomalaisille vaimokkeille. Det är so kiva!