Hyvää uutta vuotta, tutut ja tuntemattomat! Provencen auringon alla ollaan taas, kirjaimellisestikin, ja blogi alkaa taas päivittyä. Aloitan tämän vuoden semi-tieteellisesti laittamalla ensimmäiseksi postaukseksi juuri loppuun saattamani Johdatus multimediaan ja hypertekstiin -kurssin lopputyöni. Se on siinä, koska halusin sen palauttaa täällä blogissa, missä se "toimii" helpommin. Ja sitten semmonen asia, että kaikki kritiikki tieteellisen tekstin lähdeviitteistä ym. poistetaan! Muahahaa, olenhan tämän blogin valtiatar :D. Ok, here we go...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Blogi - monipuolinen media 

 

Kaikilla on blogi tai siltä ainakin tuntuu. Minäkin avasin blogin viime huhtikuussa ja siitä aukesi aivan uusi maailma. Kulutan päiväni suurimmaksi osaksi blogosfäärissä tai blogistaniassa, kuten jotkut sitä nimittävät, josta löytyy aina uutta luettavaa ja uusia tuttavuuksia. Blogeista saa tietoa ja uusia ajatuksia ja niissä on aina menossa enemmän tai vähemmän kiihkeitä keskusteluja erilaisista ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä. Tässä kirjoituksessa aion kertoa hieman blogin olemuksesta, sen historiasta, blogien tuottamasta yhteisöllisyydestä ja niiden monipuolisuudesta viestintävälineenä.

 

 

MIKÄ ON BLOGI?

 

Tuomas Kilpi (2006: 3) määrittelee blogin seuraavasti:

Lyhyesti kuvailtuna tyypillinen  blogi on verkkosivu tai –sivusto, johon tuotetaan ajankohtaista, päivämäärällä varustettua sisältöä. Luonteenomaista blogeille on, että vanhat merkinnät säilyvät muuttumattomina ja luettavissa. Useimpia blogeja voi myös kommentoida, ja tyypillinen bloggaaja linkittää ahkerasti toisille nettisivuille – etenkin muihin blogeihin.

 

Kuitenkin ehkä suurin ero esim. tavallisiin internetkotisivuihin verrattuna on blogijulkaisemisen helppous,nopeus ja yksinkertaisuus (Emt. 3). Aloitteleva bloggaaja voi valita useista blogialustoista ja palveluista, jotka yhtä helppoja käyttää kuin tavalliset tekstinkäsittelyohjelmat. Tunnetuimpia maksuttomia blogipalveluja ovat: Livejournal, Blogspot, Vuodatus, Diaryland ja MSN Spaces.

 

Blogia nimitetään monesti myös nettipäiväkirjaksi, mutta varsinaisen blogin idea on interaktiivisuus, keskustelevuus ja yhteisöllisyys. Nettipäiväkirja voidaan nimittäin usein mieltää vain sisäänpäinkääntyneeksi ja itsekeskeiseksi tilitykseksi. (Emt. 5.) Hyvä blogi on usein päivittyvä, kommenttiystävällinen ja sisältää paljon linkkejä muihin blogeihin ja muille internetsivuille. Blogimerkinnät tallentuvat arkistoihin, joista niitä voi lukea halutussa järjestyksessä. Blogi noudattelee näin ollen hypertekstin periaatteita: selkeää alkua tai loppua ei ole; lukija itse päättää, missä järjestyksessä kyseistä blogia lukee; kirjoitukset sisältävät paljon linkkejä muualle blogosfääriin ja www-sivuille. Blogeihin on helppo lisätä esim. valokuvia ja videonpätkiä. Suuresti blogien ansiosta erilaista videokuvamateriaalia sisältävistä maksuttomista internetsivustoista kuin esim. YouTube ja DailyMotion on tullut supersuosittuja, sillä niiden kautta on helppo esim. lisätä videoita omaan blogiinsa.

 

Suurin osa blogeista on avoimia, joita kuka tahansa voi lukea, mutta jotkut bloggaajat pitävät suljettuja blogeja, joitten lukemiseen tarvitaan salasana. Tällaisten blogien tarkoitus on ilmeisesti vain olla yhteydenpitoväline harvoihin ja valittuihin ihmisiin esim. sukulaisiin ja ystäviin. Oma blogini esimerkiksi on oman nimitykseni mukaan semi-avoin, sillä sitä voi lukea kuka tahansa ilman salasanaa, mutta en kuitenkaan paljasta itsestäni sellaisia henkilökohtaisia asioita, joista satunnainen lukija voisi arvata henkilöllisyyteni. 

 

Blogeja voi etsiä internetin hakupalvelujen avulla, mutta esim. suomalaisia ja suomalaisten pitämiä blogeja löytää helpoimmin Blogilistan avulla. Se sisältää linkkejä palveluun ilmoitetuille blogeille. Blogilista on suomalaisen blogosfäärin keskipiste ja sinne onkin ilmoitettu tänä päivänä jo yli 7000 blogia.

 

 

BLOGIN HISTORIAA

 

Blogikirjoittamisen varhaisimpana esi-isänä voidaan pitää Joseph Addisonin ja Richard Steelen vuosina 1711–1714 julkaisemaa The Spectator -nimistä lehteä. Lehden sivuilla ajankohtaiset asiat, henkilökohtaiset huomiot ja yhteiskunnaliset pohdinnat sekoituuvat tavalla joka muistuttaa enemmän nykypäivän blogia kuin sanomalehteä tai mitään muutakaan mediaa. (Kilpi 2006: 12.)

 

Ilmeisesti maailman ensimmäinen varsinainen blogimerkintä on tamperelaisen opiskelijan Kanerva Eskolan vuonna 1995 kotisivuilleen kirjoittama lyhyt, päivämäärällä varustettu merkintä, jossa hän kirjoitti hyvistä yöunistaan, kadonneesta joulukalenterista, lapsuusmuistoistaan ja perheestään. Vuonna 1995 blogi-termiä ei ollut vielä olemassakaan ja Kanerva Eskolakin puhui päiväkirjasta. Pari vuotta myöhemmin amerikkalainen John Barger alkoi kutsua Robot Wisdom –nettisivuaan termillä "weblog". Hän keräsi sivuilleen lyhyillä kuvauksilla varustettuja linkkejä kiinnostaviin verkkopalveluihin. Weblog tulee sanoista "web" eli verkko ja "log" eli lokikirja. Elokuussa 1999 amerikkalaisyhtiö Pyra Labs julkisti Blogger-nimisen verkkopalvelun. (Kilpi 2006: 11–12.)

 

 

MONIPUOLISUUS

 

1.Yhteisöllisyys

 

Blogit muodostavat verkkoyhteisöjä, jotka ovat ihmisten sosiaalisia, vuorovaikutuksessa todentuvia kokonaisuuksia (Hietalahti 2006). Kuten edellä jo mainitsin, blogit sisältävät linkkejä toisiin blogeihin ja useimmat niistä mahdollistavat lukijoiden kommentoinnin. Mielestäni kaikista mielenkiintoisinta on lukea juuri yksittäisten blogipostausten kommenttilaatikoita, joissa keskustelu voi postauksen aiheesta riippuen saada suuret mittasuhteet. Yksi tällaisista seuraamistani keskusteluaherättävistä blogeista on Minhin haarakonttori. Yksittäisten ihmisten pitämien blogien lisäksi on olemassa myös erilaisia ryhmäblogeja, joita kirjoittaa useampi henkilö. Tällaisia blogeja ovat esim. Kasa, Ihanat Naiset blogissa.

 

Yhteisöllisyyttä lisäävät meemit, joihin jokainen blogeja lukeva törmää väistämättä. Ne vaikuttavat blogien sisältään, liittävät bloggaajia toisiinsa ja leviävät blogosfäärissä viruksen lailla. Meemi-sanaa käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys. Tässä kyseisessä teoksessa meemi tarkoittaa opittua informaatiota, joka leviää kulttuurissa samalla tavalla kuin geenit leviävät biosfäärissä. Mikä tahansa suosittu ajatus tai uskomus voi olla meemi.  Blogosfäärissä meemit ovat usein kyselyitä eri aiheista. Bloginpitäjät haastavat toisiaan tekemään  erilaisia meemejä ja näin meemit leviävat blogista toiseen. Laskemalla liikkeelle mielenkiintoisen meemin, on mahdollisuus vaikuttaa lukemattomissa blogeissa käytyihin keskusteluihin. Meemien avulla bloggaajat myös oppivat tuntemaan toisiaan paremmin. (Kilpi 2006: 35.) Virtuaaliyhteisöllisyyden lisäksi blogit tuottavat myös ns. reaaliyhteisöllisyyttä, sillä jotkut bloggaajat järjestävät "blogitapaamisia", joissa he voivat tutustua toisiinsa kasvokkain ja omalla nimellään ilman tietokoneen ja internetin luomaa anonyymiä suojaa. Blogit auttavat ihmisiä tutustumaan toisiinsa ja jopa luomaan pysyviä ystävyyssuhteita. Itsekin koen saaneeni monia "virtuaalikavereita", jotka toivoisin tapaavani jonain päivänä myös reaalimaailmassa.

 

Muita verkkoyhteisöjä ovat wikit eli sivustot, joita kuka tahansa voi muokata. Sivujen sisältö luodaan yhteisesti ja kaikkia sivuja voi päivittää tietojen muuttuessa tai niitä voidaan täsmentää. Esimerkiksi WikiPedia on täysin käyttäjien ylläpitämä ja se on maailman suurin tietosanakirja. (Vilén 2005.)

 

Viestinnän kannalta blogi on paljon sähköpostia parempi tapa tiimien tai suurempien ryhmien hallintaan ja yritysten sisäiseen kommunikointiin. Blogissa oleva informaatio on kaikkien sinne pääsevien luettavissa ja aina kaikille sen lukijoille sama. Ryhmän uusien jäsenien on helppo päästä perille esim. projektin etenemisestä lukemalla arkitoituja postauksia ja kommentteja. (Kilpi 2006: 91–92.)

 

2. Kansalaisjournalismi

Kansalaisjournalismi viittaa nimensä mukaan siihen, että journalismin tuottajina toimivat kansalaiset, tavalliset ihmiset. Internetin avulla kuka tahansa voi lähettää ja julkaista kirjoituksia, joita aiemmin välittivät vain joukkotiedotusvälineet. Teknologia ja verkottautuminen mahdollistavat tänä päivänä sen, että useat ihmiset osallistuvat tiedon tuottamiseen, jolloin sisällön kuluttajista tulee sisällön tuottajia ja toisin päin. (Vilén 2005.) Blogit eivät kuitenkaan ainakaan näillä näkymin voi tulla korvaamaan perinteistä mediaa, sillä siihen tarvittaisiin suuremmat resurssit. Perinteinen media on ennalta-arvattavaa, kun taas blogit ovat henkilökohtaisia ja yllätyksellisiä. Blogeissa käsiteltävät ajankohtaiset asiat perustuvat perinteisestä mediasta saatuun informaatioon, joihin bloggaaja tuo vain oman näkemyksensä. (Kilpi 2006: 96.) Taustatyön tekee siis yleensä joku muu. Taitavasta bloginpitäjästä voi kuitenkin tulla hyvin äkkiä kuuluisuus esim. mielipiteidensä ta kirjoitustyylinsä ansiosta.

Blogit ovat usein nopeampia viestintävälineitä kuin perinteiset mediat. Tästä hyvänä esimerkkinä on suomalaisten sukeltajien verkkosivu, joka välitti ajankohtaista tietoa Aasian tsunamin tuhoista ja uhreista ennen kuin muut mediat pääsivät paikan päälle. Teko palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla (Miettinen 2005).

On olemassa myös blogeja, jotka toimivat kuin perinteiset mediat tai osana perinteisiä tiedotusvälineitä (Kilpi 2006: 96). Esim. Helsingin Sanomien toimittajan Anssi Miettisen blogi, jossa hän teki juttua blogeista. Miettisen blogi sai blogosfäärissä lukijoita ja kommentteja ennätysajassa heti avautumisensa jälkeen ja sitä siteerattiin monissa blogeissa. Muita Helsingin Sanomien blogeja

3. Mainonta ja maine

Yhä useammat yritykset käyttävät blogeja mainostaessaan uusia tuotteitaan. Tällaisille marinostus- ja markkinointiblogeille on vakiintunut jo kaksi termiäkin: flog ja clog. Flog tulee nimestä fake blog eli se on valeblogi, jota yritys ylläpitää esiintyen tavallisena kuluttajana, joka pitää tietystä tuotteesta. Clog puolestaan on lyhennys termistä corporate blog, jota yritys pitää avoimesti markkinointitarkoituksessa. Epäeettinen piilomarkkinointi yleistyy netissä ja esimerkiksi joulun alla siitä jäi kiinni  monialayhtiö Sony. Internetiin nimittäin ilmestyi blogi, jossa "pelikonsolifanit" kertoivat toivovansa joululahjaksi Palystation 3 -pelikonsolia. Monet lukijat huomasivat kuitenkin, että blogin osoite kuului markkinointitoimisto Zipatonille. Piilomarkkinointiin on vaikea puuttua, sillä internetissä on helppo esiintyä anonyyminä. (Koistinen 2006.)

Muita tällaisia piilo- tai virusmarkkinoinnista kiinnijääneitä yrityksiä ovat esim. Microsoft markkinoidessaan XBox 360 -pelikonsoliaan (Kilpi 2006: 36). Amerikkalainen kauppaketju Wal-Mart sponsoroi blogia nimeltä Walmarting Accross America, jossa tavallinen amerikkalaispariskunta Laura ja Jim matkusti USA:n halki ja yöpyi joka yö Wal-Martin parkkipaikalla. Lopulta kuitenkin paljastui, että Laura ja Jim olivat ammattijournalisteja ja että Wal-Mart maksoi koko matkan. (Koistinen 2006.)

Blogit voivat nostaa yrityksen tai ihmisen mainetta tai totaalisesti tuhota sen. Esimerkkinä maineen menettämisestä on "Tapaus Lehtovaara", jossa juristi Herkko Hietanen sai huonoa palvelua helsinkiläisessä ravintola Lehtovaarassa ja lähetti ravintolalle reklaamation, jonka hän julkaisi myös blogissaan. Ravintolan omistaja uhkasi haastaa Hietasen oikeuteen, mikä sai tapauksen nousemaan puheenaiheeksi lähes tulkoon kaikissa suomalaisissa blogeissa ja pian kiista oli esillä myös muissa valtakunnallisissa medioissa. (Kilpi 2006: 6.). Samoin kävi myös amerikkalaisell Kryptonite-yhtiölle, joka valmistaa pyöränlukkoja, joita pitkään pidettiin poikkeuksellisen turvallisina. Vuonna 2004 eräs amerikkalainen bloggaaja kertoi blogissaan, kuinka lukon saa auki tavallisella kuulakärkikynällä. Tämä tieto levisi kulovalkean tavoin blogista toiseen ja sitten New York Timesiin ja muihin USA:n valtalehtiin. Tätä seurasi joukkokanne yhtiötä vastaan ja valtava lukkojen vaihto-operaatio. (Emt. 7.)

Monet suomalaiset kansanedustajatkin pitävät blogiaja esimerkiksi Vihreiden kansanedustajan Jyrki Kasvin blogi on linkitystilastojen mukaan maan seitsemänneksi suosituin (Iltalehti 2007). Kansanedustajat ovat avanneet blogeja varsinkin eduskunta- ja presindentinvaalien alla kampanjointi tarkoituksessa. Moni kansanedustaja kuitenkin luottaa kampanjoinnissaan enemmän perinteisten medioiden tarjoamiin keinoihin kuin internetin (Emt.). Muutama suomalainen kansanedustaja on onnistunut myös kohahduttamaan valtakuntaa blogimerkinnöillään, mistä on ollut negatiivisia seurauksia. Kaikki muistavat varmasti kuinka ennen kevään 2003 vaaleja Anneli Jäätteenmäki siteerasi blogissaan Paavo Lipposen muistiota vierailusta Valkoiseen Taloon ja joutui lopulta eroamaan pääministerin tehtävistään alle kahden kuukauden hallituksen johtamisen jälkeen. Rosa Meriläinen puolestaan kertoi blogissaan avoimesti pilven polttamisestaan ja joutui siitä myöhemmin oikeuden kuultavaksi.

 

 

YHTEENVETO

 

Blogit ovat täällä jäädäkseen. Ne luovat yhteisöllisyyttä ja vastavoiman perinteisille medioille. Niiden avulla esim. tavallisesta kansalaisesta voi tulla suuri julkkis tai julkkiksesta koko kansan halveksima hylkiö. Blogit luovat paljon hyvää – ystävyyttä, kontakteja, edistävät erilaisten ilmiöiden leviämistä – tai voivat puolestaan aiheuttaa tuhoa. Joka tapauksessa niiden  vaikutus on tänä päivänä  suuri ja tulevaisuudessa se varmasti vain laajenee.

 

 

 

LÄHTEET

 

Hietalahti, Kati (2006). Johdatus multimediaan ja hypertekstiin. Verkkoluento 3. Julkaisematon kurssiaineisto. Vaasan yliopisto, avoin yliopisto.

 

Iltalehti (2007). Neljännes kansanedustajista pitää jo blogia. Lainattu 2.1.2006: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200701025548500_uu.shtml

 

Kilpi, Tuomas (2006). Blogit ja bloggaaminen. Jyväskylä: Readme.fi.

 

Koistinen, Olavi (2006). Piilomarkkinointi yleistyy verkossa. Helsingin sanomat 19.12.2006, B5.

 

Miettinen, Anssi (2005). Kuukausiliitteestä, päivää! Lainattu 2.1.2006: http://blogit.hs.fi/anssi/juttuluonnos/

 

 

Vilén, Petri (2005). Kansalaisjournalismi. Lainattu 3.1.2007: www.journalismi.com