Tai ainakin näin toivomme! Joensuussa on nyt hienon hieno lumipeite, mutta kuulemma loppuviikosta on taas tiedossa lauhaa. On se kumma, miten ihan pienestäkin lumimäärästä maisema kirkastuu ja valaistuu.

Blogin päivitys on jäänyt, koska aikaa ei ole kaikkeen. Puolisentoista viikkoa ollaan nyt oltu täällä Susirajalla ja saman verran jäljellä. Nyt alkaa iskemään stressi, että kerkiikö kaikkia ihania ihmisiä edes näkemään, kun tuo alkuaika tuli otettua liian rennosti. Eihän ystävien tapaamisesta pidä ottaa stressiä, mutta kun niitä näkee niin harvoin, niin siitä ottaa stressiä.

Perjantaina ajettiin Mummin luo Saarijärvelle yllätysvierailulle. Oli ihana nähdä Mummia, vaikka suuri järkytys oli, miten Mummi oli taas mennyt alaspäin viime helmikuusta. Oltiin siellä yö ja hoidettiin muutamia asioita Mummin kanssa, joka ei oikein ilman autoa jaksa lähteä mihinkään isosta talostaan. Eilen olin sitten kamalassa päänsäryssä ja oksentelin. Kello 19 pääsin ylös ja lähdin samantien Maukan ja Arjan luo, jossa Kulta, Äiti ja Iskä olivat kylässä. Hyvässä seurassa ja Arjan hyvien ruokien täyttäessä vatsaa piristyin ja paranin lopullisesti kamalasta päänsärystä. Illalla olinkin sitten täynnä energiaa ja tein yhdet verkkokurssin tehtävät alusta loppuun.

Tällasta tänne. Lisää juttuja paremmalla ajalla.