Voi kuulkaa, oli aika ihana eilen nukkua klo 11.30 asti! Hotellissa oli vain 5 asiakasta, joten miun ihana Anoppi antoi miulle vapaa-aamun. Hieman oli huono omatunto, joten en ihan yhtä mittaa nukkunut puolille päivin, mutta kyllä teki hyvää. Kahdeksan aikoihin käytin Nessin aamupissillä, koska muuten olisi ollut taas ylläreitä eteisessä ja sitten takaisin pehkuihin. Kulta nousi ylös kymmenen aikoihin ja myö Lilyn kanssa koisittiin kuin pienet porsaat - Lily ketarat oikosenaan ja pää äipän käsivartta vasten. Välillä kuului hillitöntä kehräystä ja pieni karhea kieli lipaisi muutaman kerran ihoa. Kyll' meill' ol' hyvä! Ihan helmeä! Taisin viimeksi angiinan kourissa heinäkuussa nukkua pitkään - mutta sitä ei lasketa, koska sairaana ei ole yhtään herkkua nukkua pitkään - ja sitä ennen edellinen kerta oli maaliskuussa ennen kuin hotelli aukesi. Nyt sitten odotellaan lomaa. TJ on 32 päivää.

Viime yönä näin aivan kauhean ahdistavaa unta. En tiedä, missä maassa oltiin, mutta joka tapauksessa mie jouduin valtakunnallisen marttyyrin asemaan. Miun piti suostua luopumaan omasta elämästäni ja muuttamaan loppuelämäkseni Big Brother -tyyppiseen taloon, jossa miun elämää kuvattaisiin kaiken kansan nähtäväksi. Vähän niinkuin Truman Showssa. Meikäläisen piti maksaa oman yksityiselämäni menetyksellä kaikki tositeevee-paskat, joita ihmiset katsoo ihan liikaa ja varsinkin meidän arabi-siivooja, joka ei unessa muusta kuulemma puhunutkaan. Jos en suostu, niin miun rakkaille tapahtuu jotain todella kamalaa. Kaksi henkilöä tuli hakemaan miut vanhempieni luota keskellä yötä ja olin pukeutunut ainoastaan punaiseen, aikoinaan Kiinasta ostamaani silkkiseen aamutakkiin (?!?). Myö piileskeltiin miun vanhempien orapihlaja-aidan takana, kun naapuri tuli kotiin jostakin keskellä yötä. (Parviaiset ei kyllä yleensä yöllä liiku missään...) Miut vietiin sinne BB-taloon, joka oli valkoinen ja täynnä peilejä, joitten takana tietysti oli ne kamerat. Valaistus oli sellainen ylikirkas, niin kuin kaikissa BB-taloissa.Mietin koko ajan, miten huolissaan Äiti ja Iskä tulee olemaan, kun huomaavat, että mie en ole kotona. Ne ei nimittäin jostain syystä näkisi sitä "ohjelmaa". Tajusin myös yhtäkkiä, että joudun koko loppuelämäni asumaan yksin siellä neljän seinän sisällä ja että miustahan tulee ihan tylsistynyt tyhmä. Kysyin "niiltä", että saanko lukea kirjoja ja ne suostui, vaikka alunperin miun oli tarkoitus lukea vain Closeria ja muita jourulehtiä. Hämärä uni ja todella ahdistava. Oli ihana herätä ja tajuta, että se oli vain unta.