Pari päivää on ollut aivan ihanan viileätä. Aamulla tekisi mieli laittaa pitkähihainen, mutta aurinko kuitenkin äkkiä lämmittää, joten ei kannata. Alkaa tämä kesä ja kuumuus jo rasittaa. Olisipa jo syksy! Olin tiistaina Margon kanssa Nîmesissä ja ostin jo kaksi uutta neuletta. Suomessa mie en tykännyt syksystä, koska se tarkoitti pitkän ja pimeän talven lähenemistä. Toisaalta kyllä miulla on ihania muistoja syysilloista, kun tyttöjen kanssa pyöräiltiin pimenevissä illoissa Rantsikan hiekkateillä tai kun istuskeltiin eri lekareilla ja jutskattiin jätkistä yms. Miusta oli aina ihana laittaa ensimmäistä kertaa uudet lämpimät sormikkaat käteen. Pyöräilykin oli uusissa sormikkaissa paljon mukavampaa. Kaikkea sitä tuleekin mieleen.

Toinen kokeista on tänään palannut töihin, joten nyt on taas helpompaa. Muuten ei mitään ihmeellistä töissä. Tästä sesongista näyttää tulevan ihan hyvä. Ollaan aika hyvin onnistuttu ihan viimekin hetkillä täyttämään tyhjät huoneet ja meidän täyttöaste on reippaasti yli 90%. Kyllä se joulu Kullan kanssa taitaa sittenkin onnistua!

Tein muuten tiistaina yhden hyvän työn. Törmäsin ranskalaisen aidsin vastaisen yhdistyksen AIDESin työntekijään ja sitouduin vuoden ajaksi auttamaan 20 eurolla kuukaudessa heidän työtään. Nuori, todella sympaattinen poika kertoi esimerkiksi, että ranskalainen aidsin vastainen kampanja Sidaction keräsi ensimmäisenä kampanjavuonna (1994) 42 miljoonaa euroa aidsin vastaiseen työhon, kun taas viime vuonna VAIN 6 miljoonaa! Katastrofaalista! Mie nimittäin veikkasin, että se summa olisi vähintään tuplaantunut reilussa 10 vuodessa. No, nyt miulla ainakin on parempi omatunto.