Terssi. Ilmoitan olevani elossa ja ihan hyvissä voimissa olosuhteet huomioon ottaen. Kaksi viikkoa on mennyt kuin siivillä ja kohta joudun taas luopumaan Velipojasta moneksi kuukaudeksi. Itku ja hammasten kiristys! Hampaita tässä on muuten kiristelty jo monena päivänä, koska saksalaiset ystävämme ovat käyttäytyneet aika oudosti. Mutta siitä ehkä myöhemmin tai sitten ei. Elämä palautuu normaaliin rytmiinsä sunnuntaina ja sitten on taas enemmän aikaa kirjoitella blogia.

Hasta la vista, babes.