Söin äsken uusia perunoita!!! Itkuhan siinä meinasi tulla, koska tuota ah niin ihanaista kesämakua en ole saanut suuhuni yli neljään vuoteen. Heti ensimmäisestä perunan palasta tuli Suomen koti ja kodin piha mieleen, aurinkoinen alkava kesäilta, linnut laulaa, kukat ja vasta leikattu ruoho tuoksuu, ympärillä kaikenlaisia tuttuja, ihania ääniä...Naapurin ruohonleikkuri, kadun lapset leikkii ja kiljuu, koirat haukkuu...Äiti, Iskä, Veli...Byäää!!!!!! Yritin hehkuttaa, mutta seurana oli vain Anoppi, joka ei tietenkään voi tietää ja ymmärtää, mitä on uudet perunat. Sille ne on vain "pommes de terre je ne sais pas d'où" eli jotain tietynmerkkisiä perunoita.

Ärsyttää välillä olla niin pirun herkkä ja nostalginen. Mie itken todella paljon ja usein tai ainakin miun tekee todella usein mieli itkeä, kuten huomaatte. Mutta tämä ikävä on jotain niin kamalaa, se raastaa miun sydäntä ja sisuskaluja.