Otsikossa on sitten tahallinen virhe. Se on yksi perheeni sisäpiirivitsi, joka juontaa juurensa jostain aika vanhasta komediasarjasta, mutta enää en muista oliko se sketsistä à la Benny Hill vai Heikki Kinnunen. Aika erilaiset vaihtoehdot, tiedetään tiedetään...

Olen tänään pahalla päällä. Ensinnäkin saatiin eilen tietää, että yhden ystävän äiti on kuollut pari päivää sitten. Suru on tietysti suuri ystävän puolesta, mutta samalla se toi taas pintaan viime vuoden menetykset meidän perheessä. Mutta nyt on ystävän äidiltä kivut loppu. Rauha hänen sielulleen.

Toiseksi jouduin äsken ärähtämään yhdelle harjoittelijapojalle, joka oli ottanut vähän liian tuttavallisen asenteen minuu kohtaan. Ja sama koskee meidän toista kokkia, jonka myös annoin ymmärtää, että "ei olla paimennettu sikoja yhdessä" kuten sanonta täällä kuuluu. Olen tullut siihen tulokseen, että ranskalaisten ja suomalaisten huumorintaju eroaa kyllä aika paljon toisistaan. Nimittäin joka vuosi miulla käy samalla tavalla. Vaikka kuulunkin hotellin ns. johtoon näin avioliiton kautta, en osaa ottaa minkäänlaista autoritääristä asennetta muita työntekijöitä kohtaan, sillä olenhan kuitenkin itsekin vain työntekijä. Miulla ei luonnollisestikaan ole mitään osuutta perheyrityksen osakkeista ym., sillä meillä on avioehto. Enkä mie todellakaan haluakaan mitään osaa mistään. Joka tapauksessa olen siis varsinkin kaikkien pikku-harjoittelijoiden suhteen aika cool, koska ne vaikuttaa aina aika eksyneiltä eikä kukaan muu niitten kanssa juttele, joten mie sitten juttelen ja vitsailen. Siinä käy aina sitten niin, että jossain vaiheessa toiselta osapuolelta menee homma överiksi ja suhtautuminen on vähän liian toverillinen vaikka mie en ole millään tavalla mennyt tietyn rajan yli. "Näillä" on tavallaan vain kaksi ääripäätä. Toisaalta ongelma voi ennemminkin olla työkulttuurin muodollisuudessa. Työpaikoillahan kunnioitetaan hierarkiaa - teititellään ylempiä eikä tule kyseeseenkään, että pomon kanssa mentäisiin työpäivän jälkeen kaljalle niin kuin Suomessa. Miunkin pitäisi siis olla etäisempi ja kylmempi, jotta saisin kunnioitusta, mutta kun se on niin miun luonteen vastaista.