Uusi kuukausi taas alkamassa. Aika kuluu liian nopeaan...En ala. Huomasin eilen meikatessa ennen Nolwennille lähtöä otsassa tai paremminkin silmäkulmassa kaksi ihan megaryppyä. Kamalan näköisiä, apua! Mutta päätin, että ne on mietintäryppyjä. Miehän oon niin usein vaipunut älykkäisiin mietintöihin... Ja hah hah.

Luinpa tuossa justiinsa Karjalaisen ja Iltalehden nettisivuja. Vappu on näköjään mennyt rauhallisesti. No, niin meni miullakin...Haluatteko tietää? Kerronpa vaikka ette haluaisikaan. Ihan suoraan sanottuna en ole kyllä pitkään aikaan ollut missään niin tylsissä ja lapsellisissa kekkereissä! Ikävä sanoa näin, koska on kyseessä kaveri, mutta se on totuus. Tunnelma oli aika jäykkä varmaankin sen takia, että Nolwennin vanhemmat istui saman pöydän ääressä. Eikä Nolwennin ystävät olleet mitään rentoja huumoriveikkoja. Aperitiivi oli aika lyhyt ja heti, kun joku halusi ottaa toisen lasillisen kiljaisi Nolwennin äiti:"Autoilijat ei ota enää lisää!" Ei hyvää päivää...Aperitiivin jälkeen syötiin lettuja ja juotiin ilmeisen alkoholitonta siideriä. Join kaksi puolikasta lasia. Se oli siis ranskalaista "oikeeta¨" siideriä eikä mitään Golden Capia. (Voisin antaa yhden varpaani, jos saisin nyt lasillisen kuivaa omppusiideriä!) Lettujen jälkeen oli kakkua - kahta erilaista, joista toisesta sain minipalan. Luulin bileitten lähtevän käyntiin Nolwennin kysyessä, kuka haluaa samppanjaa. No, sitä sain lasinpohjallisen. Kun olin saanut sen huitaistua kurkkuuni, kaikki "lapsukaiset" teki jo lähtöä keilaamaan. Kello oli siis 22 ja meikäläinen lähti kotiin. Olin onnellinen, koska sain mennä kotiin, sillä posket oli kipeinä väkisin hymyilemisestä ja kaksi tuntia tuntui ikuisuudelta. Kyseessä oli siis nuoren naisen 24-vuotissynttärit...Samanlaisia olen viettänyt viimeksi joskus esipuberteetti-iässä, tietysti ilman alkoholia.