Lukioaikana luin kaikki mahdolliset Peter Maylen kirjat, mitä Joensuun kaupunginkirjastosta vain käsiini sain. Peter Maylehan on entinen lontoolainen mainosalan ammattilainen, joka kypsyi kiireiseen Lontooseen ja elämäänsä ja muutti Provenceen, Luberoniin. Ne kirjat veivät miut keskelle kuuminta Provencea, jossa kaskaat melskaa, laventeli tuoksuu, baskeripäiset vanhat äijät pelaa petankkia oliivipuun varjossa ja juovat pastista. Mistraalikin tuli tutuksi noista kirjoista, mutta sen luihin ja ytimiin asti ulottuva kylmyys ei luettuna tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin elettynä.

Huijaustahan se oli kaikki. Tai no lähes. Vanhat miehet juo pastista, mutta baskereita en ole nähnyt kellään. Kuumuus on sietämätöntä, niin sietämätöntä, että harvoin kukaan edes oliivipuun varjossa petankkia pelaa ellei sitten keskiyöllä. Mistraali on välttämätön paha, joka saa pään kipeäksi ja joillekin kuulemma tulee siitä paha olo (Miksu ;)...). Provence kirjoissa oli paljon kivempi kuin oikeesti.