Ha-haa, eivät saaneet meikäläistä nujerrettua, hemmetin saastuttajat! Päätin olla olematta uhri (outo lauserakenne, mutta olkoon) ja otin despoottiasenteen. Aamupalalista kädessä odottelin niitä ravintolan sisäänkäynnin luona, kysyin huoneen nimen ja sitten ohjasin tai oikeammin pakotin oikeaan pöytään. Jotkut yritti ämpyillä, mutta en antanut periksi. Aamupala meni siis todella hyvin, koska homma oli miulla hallinnassa paremmin kuin aikaisemmin. Pitää jatkaa samaan malliin.

Kaksi päivää on ollut kamala tuuli. Mistraali-tuuli on ilmiön nimi ja siinä vasta ärsytyksen ärsytys! On nimittäin sellainen tuuli, että hermot menee. Se puhaltaa lakkaamatta ja hemmetin kovaa ja kylmästi. Ja joittenkin tietojen mukaan täällä tuulee vuodessa 200 päivän ajan ja se on varmastikin totta. Mistraalin takia täällä myös talot rakennetaan aika vähäikkunaisiksi ja ikkunat on yleensä aika pieniä. Se nimittäin tulee joka raosta sisään ja talvella mistraalin puhaltaessa on niin kylmä, että edes Susirajalla en ole 40 asteen pakkasessa ollut niin kylmissäni! Oikeesti!

Tuosta muuten tuli mieleeni joulukuun loppu, kun tulimme Kullan kanssa 5 viikon jälkeen Suomesta kotiin. Taisi olla päivä ennen uutta vuotta. Ensinnäkin talo oli JÄÄkylmä ja kaikki miun viherkasvit oli paleltuneet. Pistimme tietysti heti kaikki mahdolliset, ranskalaisen tehokkaat lämmitysaparaatit päälle ja klo 23 aikoihin sähköt katkesivat eikä niitä saatu enää päälle. Koko sähkömittari tai mikä lie oli räjähtänyt ja se piti vaihtaa. Kaiken lisäksi meille ei tullut vettä, koska meidän kadun taloihin oli vaihdettu vesiputket sillä aikaa, kun olimme poissa ja meidän talo oli tietysti unohdettu kytkeä takaisin vesijohtoon. (Ei vieläkään mahdu miun päähän, että MITEN SE VOI OLLA MAHDOLLISTA!?!?) Kun ne sähköt napsahti pois päältä, niin miullakin napsahti päässä ja tuore aviomies Kulta sai kyllä kuulla totuuden kotimaastaan (tyyliin:" Mikä paikka tää oikein on, ihan kuin oltais jossain kehitysmaassa!!!", "Tervetuloa Ranskaan!" jne.) Joo, ei sitä voinut uskoa, kun juuri oltiin tultu Suomesta, jossa oli ollut kivasti pakkasta, jota ei tietenkään sisätiloissa huomannut...Nukuttiin sitten se eka yö yhdessä hotellihuoneista (kerrankin hyvä asia olla hotellinomistajan kanssa naimisissa!), jonne ei kyllä tullut kuumaa vettä, mutta enpä jaksanut enää siitä käydä riehumaan. Seuraavana päivänä meidän luottoputkimies viritti yhdestä hotellihuoneesta kasteluletkun avulla veden taloon ja Kulta soitti tuhottoman kalliin sähkömiehen (uuden vuoden aatto katsokaas...), joka vaihtoi sen sähkömittarin. Saatiin siis uuden vuoden bileet pidettyä ja kaikki oli tyytyväisiä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. (Ei aina.)