Tepa pyysi edellisen postauksen kommenttilaatikossa kertomaan, millainen on tavallinen ranskalainen koti ja millaista on tavallinen ranskalainen arki. Valitettavasti meidän kahden hengen talous on aika huono esimerkki, sillä meidän arkemme ei todellakaan ole tavallista. Mutta Tepaa auttaakseni edes hieman voin kertoa, millaista arki on tuntemissani ranskalaisissa perheissä. Huomioni ovat sitten aikalailla yleistäviä, joten jos jollakulla muulla on muuta tietoa tai erilaisia kokemuksia, niin kommenttilaatikko on aina olemassa.
Keskivertoranskalaistalot ja -asunnot ovat aika pieniä, sillä asuntovero tietääkseni määräytyy asunnon pinta-alan mukaan ja kyseinen vero on suhteellisesti aika suuri. Harvoissa taloissa on esim. vierashuone ja sen takia monesti vierailulle tulevat sukulaiset ja ystävät majoitetaan hotelliin. Rikkaitten talot ovat tietysti asia erikseen. Sähkövirta on sama kuin Suomessa ja pistokkeet samanlaisia (eli Tepan ei tarvitse ostaa tyttärelleen adapteria). Omituisin ja epäkäytännöllisin asia ranskalaisissa kodeissa on erillinen vessa, jossa ei ole lavuaaria. Se on yleensä pieni pömpeli, jossa on vain pönttö. Toimituksen jälkeen pitää etsiä kylpyhuone käsien pesua varten ja tästä varmaan johtuu, että ranskalaiset eivät paljon käsiään pese vessassa käynnin jälkeen. Vieraissa huusholleissa tämä on hieman kiusallista, sillä yleensä ranskalaiset kodit ovat aika sokkeloisia ja vessa ja kylppäri eivät ole suomalaiselle tavanomaisessa paikassa ja pitää etsiä ja yleensä lopulta kysyä talon asukkailta. (Mie ainakin haluan vessassa käyntini sujuvan mahdollisimman huomaamattomasti ilman, että sitä täytyy koko porukalle kuuluttaa...)
Keittiöissä ei tietenkään ole kuivauskaappia vaan sen paikalla on joko pieni ikkuna tai sitten vain tylysti seinä. Astianpesushowhun kuuluu siis astioiden kuivaus pyyhkeellä ellei omista sitten niin suurta kuivatustelinettä, että kaikki astiat mahtuu siihen kuivumaan tai astianpesukonetta. Astianpesukone on kuitenkin aika harvinainen ja näin on varsinkin vanhoissa taloissa. Astiaharja on lähes tuntematon kapistus ranskalaisille. Omani tuotan vanhempien mukana Suomesta. Ranskalaiset käyttävät pesusientä astioitten pesuun - sellaista, jossa on toinen puoli karkea. Sillä samalla sienellä sitten pyyhitään myös pöydät. Myös ranskalainen keittiöpyyhe on aika monipuolinen: sillä kuivataan astiat, pyyhitään keittiön eri pintoja, kuivataan kädet jne. Meilläkin on sellaisia kavereita, jotka pesevät kätensä keittiössä vessassa käynnin jälkeen ja kuivaavat kätensä astiapyyhkeeseen, vaikka suomalaiseen tyyliin miulla on astiapyyhkeen vieressä (froteinen) käsipyyhekin. (Miun järjen mukaan frotee materiaalina on tarkoitettu käsille ja ohut, puuvillakangas astioille, mutta ilmeisesti se ei ole näin yksinkertaista...)
Tavallinen ranskalainen arki on tietääkseni aika perhekeskeistä, mikä ei ole kyllä suuri ihme, sillä pitkistä työ- ja koulupäivistä johtuen viikolla ei jää paljon aikaa "kylillä luuhailuun". Perusranskalainen toimistotyöntekijä aloittaa työnsä klo 9 maissa ja lopettaa sen iltakuudelta. Työpäivät venyvät pitkiksi mielestäni aivan järjettömän klo 12-14 ajalle ajoittuvan ruokatauon takia. Tuo 12-14 on ihan pirullinen, sillä sinä aikana ei periaatteessa mikään toimi. Naiset kiiruhtavat hakemaan lapset koulusta ja laittamaan näille ruokaa ja usein myös miehilleenkin.
Ranskalaiset syövät suomalaisiin verrattuna aika kevyen aamupalan: kahvia ja croissantti. Puoliltapäivin syödään lounasta ja illallinen töitten jälkeen, klo 19-20. Ateriat eivät välttämättä ole mitään usean ruokalajin aterioita, mutta yleensä ainakin pääruoan lisäksi syödään juustoja ja hedelmä jälkiruoaksi. Ranskalaiset syövät paljon pastaa (sellaisenaan ilman kastiketta huom.) ja sitä onkin helppo ja nopea valmistaa pitkän työpäivän jälkeen. Yleensä kotona perheen kesken syötävät ateriat ovat aika yksinkertaisia ja monimutkaisempia useamman ruokalajin aterioita valmistetaan, kun on vieraita. Lapsille syötetään välipalaksi kaikenlaista moskaa: sokerisia mehuja ja limppareita, keksejä, suklaata yms. (Ei ole ihme, että jo teineillä on hampaat ihan mustat ja osa puuttuu! Ainakin kaikki meidän harjoittelijat ovat olleet mustahampaisia...)
Juomatavoista sen verran, että ranskalaiset eivät harrasta suomalaistyyppistä humalahakuista juomista. Humala tulee, jos on tullakseen, mutta se ei ole itsetarkoitus. Illanvietot alkavat aina aperitiivillä eli apérolla ja sen jälkeen syödään tai lähdetään ulos tilanteesta riippuen. Baarissa jokainen maksaa vuorollaan kierroksen ja vaikka kierrokset eivät tulisikaan täyteen ei se haittaa. Ranskalainen on avokätinen eikä laske joka penniä. Suomalainenhan ostaa itse juomansa tai jos kaveri hakee, niin mukaan annetaan raha ja kyllä ne loppurahat muistetaan takaisin pyytää! Tuollainen käytös on ranskalaiselle hyvin vierasta ja äkkiä saa ahneen ja saidan maineen, jos alkaa joka penniä laskemaan. Jos ravintolassa syödään porukalla, niin laskun loppusumma jaetaan yleensä tasan henkilömäärän mukaan ja kaikki maksavat saman verran huolimatta siitä, mitä ovat tilanneet. Ranskalainen ei myöskään koskaan tule kylään tyhjin käsin, vaan isännille tuodaan esim. viinipullo, kukkia tai jotain jälkiruokaa (kakku tai leivoksia leipomosta tai jotain itse tehtyä).
Voilà, Tepa, toivottavasti näistä oli jotain apua ja iloa. Toivon kommentteja em. asioihin muilta Ranskan eläviltä tai muuten vain näitä ranskalaisia tapoja tuntevilta.
Me asumme sekä ranskalaisittain että suomalaisittain hyvin ahtaasti, 37 neliön kaksiossa. Tällä hetkellä ei ole varaa isompaan asuntoon, mutta muutto on haaveena heti, kun siihen löytyy taloudellinen mahdollisuus. Vessa on tosiaan erillinen, mutta sentään kylpyhuoneen vieressä, joten käsienpesua varten ei tarvitse kipittää kauas. Sellaisessakin ranskalaiskodissa olen vieraillut, jossa kylppäriä ei löytynyt ilman emännän neuvoja.
Astiankuivatus tapahtuu meillä tiskipöydällä pidettävän muovisen ritilän/välikön avulla. Pestyt astiat jätetään sen päälle kuivumaan ja siirretään myöhemmin kaappiin (jos viitsitään). Astianpesukonetta ei ole, tosin sille ei olisi tilaakaan, sillä myös pyykinpesukone sijaitsee meillä keittiössä. Minä käytän tiskatessani perinteistä tiskiharjaa, ranskalainen puoliskoni taas vihreää karheaa lappua, jollaisella Suomessa pestään hellaa. Pöytä pyyhitään yleensä pesusienellä, tosin minä käytän talouspaperia aina kun toisen silmä välttää. Käsien kuivaamiseen meillä on keittiössä froteepyyhe, johon ei kyllä onneksi muuta pyyhitä. Sen sijaan tällä froteepyyhkeellä hakataan sisälle eksyviä kärpäsiä ja hyttysiä.
Mitä työaikoihin tulee, ranskalaiseni on valtion virastossa töissä ja työaika on hyvin tiukasti 8-17, ruokatunti klo 12-13. Pomo on vainoharhaisen tarkka siitä, että töihin tullaan täsmälleen klo 8.00 (viisi minuuttia pidemmästä myöhästymisestä saa välittömästi haukut). Tämä tosin taitaa olla vain kyseisen työpaikan ongelma. Koska töistä ei saa kesken päivän lähteä mihinkään, kaikki juoksevat asiat (ruokaostokset, pankissa tai postissa yms. käynnit, jne.) täytyy hoitaa töiden jälkeen, mistä syystä meillä tullaan useimmiten kotiin vasta klo 18-19 välillä. Sen jälkeen käydään suihkussa, tarkistetaan päivän posti ym. pientä puuhaa, joten meillä syödään hyvin harvoin ennen klo 20.30. Laitamme molemmat huonosti ruokaa, joten usein syömme valmisruokia tai jotain helposti laitettavaa, kuten jauhelihapihvejä tai pastaa. Aamiainen on meillä määrällisesti runsaampi kuin yleensä Ranskassa: leipää, marmeladia, jugurttia, joskus muroja, juustoa, kananmunaa... Emme juuri koskaan valmista isoja monen ruokalajin aterioita, myös siksi, ettemme koskaan kutsu ketään meille syömään. Ystävien kanssa syömme ravintolassa, mutta sitäkin harrastamme varsin harvoin.
Alkoholia käytän Ranskassa useammin kuin Suomessa, mutta vähemmän kerrallaan. Viiniä juomme ruoan kanssa pari kertaa viikossa pari lasia kerrallaan. Suomalaista humalahakuista juomista en voisi kuvitellakaan harrastavani Ranskassa. Kerran join vahingossa pitkän illallisen aikana yksin pullon roséviiniä, ja ystäväni oli kauhuissaan, miten pystyn juomaan niin paljon!
Ravintolassa käynnistä vielä sen verran, että laskun jakaminen on Ranskassa outo tapa. Yleensä yksi maksaa laskun ja toiset maksavat jälkeenpäin hänelle osuutensa. Isommalla porukalla olemme yleensä jakaneet laskun loppusumman tasan.
Nyt on ihan kiva päästää tytär kuoron mukana matkaan. Voin käydä sitten kertomassa miten kuoro matka meni ja mitä tytär piti maasta ja reissusta. Tulevat 20.5. takaisin iltamyöhään, joten ehkä sitä seuraavalla viikolla muistan käydä. Ja sähköpostiin voi vaikka laittaa muistutuksen, jos en muista ja kiinnostaa kuulla.
Mukavaa viikonloppua ja vielä kerran kiitos.
Illallinen ei ole koskaan voileipia ja teeta vaan lammin ateria. Jos monien ruokalajien valmistaminen kotona ei kiinnosta, niin ystavien kanssa on helppo kokoontua illanviettoon aterian merkeissa. Aika monet syovat kuitenkin lounaan joka ikinen paiva ravinton halyissa, ja nain ollen ainakin viikolla on mukavampaa rauhoittua kotiin syomaan illalla. Ja kun lapsia alkaa tulla, ihmiset alkavat kummasti vastaamaan illalliskutsuihin kutsumalla ystavat mieluummin omiin koteihinsa. Ne jotka liikkuvat lapsien kanssa, laittavat lapset, joskin aika myohaan, nukkumaan ystavien luona ollessa ystavien makuuhuoneisiin ja tuovat vauvoille oman sangyn mukaan.
Ranskassahan on 35 tunnin tyoviikko, mutta pienissa firmoissa se on yleensa 39h tyoskentelya ja neljasta ylimaaraisest viikkotunnista saa rahallisen palkan korotettuna. Ma en tunne ketaan, joka pysahtyisi keskella paivaa 2 tunnin ajaksi, mutta varmaan yksityisyrittajien jne.keskuudessa se on aika yleista.
Ranskalaiset asuvat ahtaasti varmaan siksi, etta markkinoilla on vahan kaupungin vuokra-asuntoja, kiertavyys on minimaalinen eli jos joku asunnon saa, pitaa siita kiinni kynsin hampain, jonot niihin ovat suurissa kaupungeissa monen vuoden pituisia, joten ihmisten on pakko tyytya yksityisilta vuokraamiin kalliisiin asuntoihin. Oman kodin rakentaminen on suht koht edullista, mutta kaupunki ei myy eika vuokraa halvalla tontteja, joten jos haluaa ostaa tontin, siita saa pulittaa 150 000 € vahintaankin paikkakunnista riippuen. Halvemmalla voi saada syrjaiselta ja kaukaiselta alueelta maalta, mutta maallahan ei ole tyopaikkoja, joten kuka sinne voi menna?
Asunnon ensiostajille ei ole lahes mitaan tukea (vrt. suomi jossa ei notaarikuluja)
Ma olen asunut aika monen ranskalaisen kanssa samassa taloudessa, eika tyossakayvina koskaan olla ehditty syomaan ennen klo 20.30. Myos tyomatkoihin kun menee enemman aikaa kuin Suomessa.
Tiskeista viela sen verran etta ma olen saanut sellaisen kuvan, etta astianpesukone ei ole monille ranskalaisille prioriteetti. Vaikka tilaa ja rahaa olisi sen hankkimiseen, monet naiset jotenkin mieluummin hoitelevat koko kyokkipuolen ja pitavat kunnia-asiana, etta paikat siivotaan heti joka aterian jalkeen tosiaankin astioiden pyyhkeilla kuivaamisen ja kaappeihin jarjestamisen mukaanlukien, vaikka astiat kuivuisivat itsestaankin ja sen ajan voisi lohota sohvalla.
Tiskiainetta kuten muitakin siivoukseen kaytettavia pesuaaineita kaytetaan suuret maarat, ja vaatteitten pitaa tuoksua pesun jalkeen aina hyvalle. Huuhteluaineet ym. rumpuun laitettavat tuoksupallerot ovat top.
Vessasta se etta ma olen saanut sellaisen kasityksen etta ranskalaiset pitaa epasiistina jos vessan hajut on kylpparissa. Parempi pitaa molemmat erikseen, eipahan vieraat nae koko kylpparin sisaltoa. Vaikka on useissa pikku wc:ssakin pikkulavuaari kasien pesuun, ja kylpparissa sitten isompi lavuaari.
Ranskassa on vielä toistaiseksi 35 tunnin työviikko. Ystäväni työpaikalla pysyttiin yhteisestä päätöksestä 38,5 h työviikossa ja korvaukseksi saatiin ylimääräisiä lomapäiviä.
Ja sitten niista keittiopyyhkeista. Olen tehnyt samat havainnot astiapyyhkeen monikayttoisyydesta. Itsellaniki on suomalaisittain erikseen kasi- ja astiapyyhe ja toisen froteisuudesta huolimatta vieraat pyyhkivat katensa ihan kumpaan vain. Ranskalaiset eivat todellakaan ole niin tarkkoja hygieenisyysen suhteen kuin suomalaiset. Tuskin tietavat, etta astioiden kuivaaminen kuivausritilassa olisi hygieenisempaa kuin bakteerien levittaminen joka paikkaan astiapyyhkeella, jolla todellakin kuivataan vaikka mita muuta. Taalla tosiaan pyyhitaan poyta sienella ja sen jalkeen kuivataan samaisella astiapyyhkeella eli jalleen itsestaan kuivaamisen sijasta levitellaan bakteereja. Myos samaa amparia saatetaan kayttaa lattian luutuamiseen ja marjojen poimimiseen...
Toisaalta en tunne juuri ketaan ranskalaista, jolla olisi jonkinsortin allergia, joten ehka tama ei niin hysteerinen hygieenisuus estaa allergioiden syntya. Kehittyy ainakin vastustuskykya.
Perheissa jotka mina tunnen astianpesukone on varsin yleinen ja asunnotkin on melko tilavia. Ehka taalla pohjoisempana ja pienemmissa kaupungissa on vahan eri tilanne kuin etelassa tai isoissa kaupungeissa. En ole myoskaan koskaan kuullut, etta vieraat laitettaisiin yoksi hotelliin. Sen sijaan mielestani ranskalaiset ovat hyvin vieraanvaraisia ja loytavat aina tilaa vieraille.
Minua myos kauhistuttaa ne lapsille tarjottavat valipalat. TV-mainokset tursuavat niita lasten valipalamoskamainoksia. Ihmettelen kylla, jos 20 vuoden paasta ranskalaiset ovat edelleen yhta hoikkaa kansaa. Taalla kun ei todellakaan usein nae ylipainoisia.
Mutta toisaalta ranskalaiset kylla syovat vahan karkkia. Karkkivalikoima kaupassa on hyvin vahainen Suomeen verrattuna ja pakkauskoot ovat usein perhepakkauksia, mika kertoo siita, ettei mitaan pienia karkkivalipaloja osteta.
35 tunnin tyoviikosta voin omasta kokemuksesta kertoa sen, etta useimmiten kaytannossa tyoviikko on 37-39 tuntia ja nain ollen ylimaaraisista tyotunneista kertyy tyoajanlyhennysvapaita 10-15 riippuen viikkotuntimaarasta. Ainakin julkisella sektorilla tyonantaja maaraa naiden vapaiden ajankohdan noin 5-7 paivan osalta ja loput saa pitaa silloin kun itse haluaa. Tyonantajan maaraamat paivat ovat yleensa pyhapaivavapaiden yhteydessa. Yksityisella sektorilla sita vastoin ei aina saa tai ei ole helppo pitaa naita vapaita joten ne maksetaan palkkana. Etta se siita 35 tuntisesta viikosta.
Itse kylla kannattaisin todellista 35 tuntista viikkoa ja normaalia 5 viikon vuosivapaata, koska tyopaivat taalla ovat todella pitkia ja arkielama on tosi iltapainotteista. Esim. TV-sarjat, jotka Suomessa esitetaan klo 19-21 valilla ovat taalla useinkin vasta klo 22 tai jopa 23.
Samoin lasten koulupaivat ovat tosi pitkia. 8-17 paiva lapsille on tavallinen. Sen jalkeen ei paljon harrasteta ja harrastukset keskittyvatkin usein viikonlopuille. Niin ollen sekin vahainen vapaa-aika mika perheilla olisi viikonloppuna saattaa menna lasten harrastusten parissa. Ja kaiken lisaksi ala-asteikaan suurimmalla osalla lapsista on koulua myos lauantaiaamuisin joten vapaa-aika on todella kortilla. Ehka siita johtuen Ranskassa lomien merkitys on mielestani todella suuri. Lomien alkua odotetaan aina kuin kuuta nousevaa ja kun lomat vihdoin alkavat suuntaavat kaikki ranskalaset eri puolille suosituimpia lomakohteita. Mielestani Suomessa esim. kesalomaan ei ladata yhta suurta merkitysta. Kun se alkaa se alkaa. Taalla koulujen alku syksylla on myos aina erittain suuri tapahtuma. Sille on ihan oma sanansa "La rentree" ja ihmiset rytmittavat elamaansa sen rentreen mukaan. Sanotaan, etta aloitamme remontin sitten rentreen jalkeen.
Tahan voisinkin viela kommentoida, etta Ranskassa kaikki tallaiset kollektiiviset tapahtumat ja ilmiot ovat erittain keskeisia ja niilla on suuri merkitys arkielamassa. Joku voisi sanoa, etta Ranska on hieman kaavoihin kangistunut maa... Taalla kaikki uudistukset ovat todella hitaita vieda lapi monet asiat, jotka Suomessa ovat olleet kaytossa ja vuosia ja ovat todella yksinkertaisia vaativat taalla vaikka minkanakoista paperisotaa ym. Mutta tama johtuu tietysti myos siita, etta Suomi on niin paljon pienempi maa, mutta kylla myos siita, etta Ranska on loppujen lopuksi hyvin konservatiivinen maa.
Tallaisia juttuja minulla tuli mieleen. Tasta voisi kylla jatkaa viela vaikka loputtomasti, mutta lopetan tahan, kun ei varmaan pidemmasti kukaan jaksa lukea...
Huolimatta naista kaikista kommenteista Ranska on tietysti kylla mukava maa asua ja erityisesti erilaiset ymparistot, maisemat ja ilmasto ovat mahtavat, mutta kieltamatta arkielama ja elamanrytmi ovat mielestani mielekkaaammat Suomessa :)
Fifi - Kun kerroin ravintolalaskun jakamisesta, tarkoitin siis juuri noin kuin tekin teette, mutta me maksetaan ravintolassa tarjoilijalle samantien oma osuutemme, mutta ei siis omien syömistemme perusteella vaan lasku jaetaan "ristillisesti" hlömäärän mukaan tasan...
Kukalie - Tuo lounastaukokin varmaan vaihtelee, sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Meillä ei hotellin omistajina mitään takoja tunneta vaan työtä painetaan koko ajan. Yöllä kuitenkin nukutaan, kuka enemmän kuka vähemmän. ;) Kuitenkin lähes kaikki virastot, pankit, postit ovat kiinni klo 12-14 ja asioitten hoitaminen oman lounastauon aikana on mahdotonta. Asuntotilanteen suhteen olit aivan oikeassa siinä, että vuokra-asunnot ovat kiven alla ja vuokralaisten häätäminen ei onnistu yhtä "helposti" kuin Suomessa. Siksi siis tarkka valikointi. Tontit ovat kamalissa hinnoissa aivan kuten talojen hinnat ja varsinkin täällä etelässä.
Mutta siinä olit väärässä, etteikö kukaan haluaisi maalle muuttaa! Juuri pikkumaalaiskylät ovat kovassa huudossa tällä hetkellä, sillä kaupungeissa hinnat ovat kuitenkin korkeammat kuin tällaisissa pikkukylissä kuin tämä meidänkin tuppukylä. Ihmiset joutuvat yhä kauemmaksi kaupunkien keskustoista, mutta toisaalta ranskalainen on kuitenkin tottunut ajamaaan pitkiä työmatkoja, joista yleensä saa myös verohelpotuksia tai kulukorvauksia. Meidänkin 1200 asukkaan kylässä ei ole kovinkaan montaa taloutta, joissa asukkaat saavat palkkansa omasta kylästä vaan moni käy Nîmesissä (13 km), Montpellierissä (n. 50 km) ja Avignonissa (n. 50 km) töissä.
Aivan kuten kerroit, niin kaikenlaisten puhdistusaineitten käyttö on runsasta ja varsinkin kloorin. Sillä puhdistetaan kaikki mahdollinen melkein! Paradoksaalista tuo monitoimiastiapyyhkeen käyttö ja sitten klooria joka paikkaan...!
Ninnuli - Olen ihan järkyttynyt kuinka aikaisin lapset totutetaan syömään makeaa ja sokeria ja juuri nuo vauvojen vellit ja vanukkaat! Meidän asiakkaat pyytää alle 1-v. lapsilleen maitopullon lämmitettäväksi ja sitten siihen pitää lisätä kaakaojauhetta! En ymmärrä...Ja kiinteän ruoan antaminen aloitetaan hedelmäsoseilla eikä suinkaan perunalla ja porkkanalla.
Bretagnetar - Kiitos kommentista ja mukava, että tykkäät blogistani! :) Kyllä minäkin viihdyn täällä, mutta todellakin jotkut asiat on vain ihmeen kankeita, vanhanaikaisia, epäloogisia jne. Tuo mainitsemasi rentrée saa miun ihon aina kananlihalle. Kouluhan antaa aina vanhemmille hillittömät listat tavaroista, joita pitää hankkia koulua varten ja ne on sitten just eikä melkein! Siihen menee hirveästi rahaa ja joitakin tavaroita ei välttämättä edes käytetä lopulta. Lasten pitkät koulupäivät kauhistuttavat minuakin. Lasten "työtä" pitäisi kuitenkin pääasiassa olla leikki eikä koulussa raataminen! Suruttaa jo nyt, kun tiedän että tulevat lapsemme eivät tässä maassa voi elää yhtä vapaata ja leikintäyttesitä elämää kuin äitinsä lapsuudessaan...Siis kaikkihan on relatiivista, mutta itse olin klo 15 jo jonkun kaverin luona tai jossain ulkona, kun täällä lapset vielä tuohon aikaan istuvat koulun penkillä. *huoh*
Mielenkiintoinen keskustelu, ja huomaan jälleen kerran, kuinka tämä ranskankielinen alue Sveitsiä on "sekoitus" ranskalaisia ja meille suomalaisille tutumpia tapoja. En muuten ole täällä törmännyt yhteenkään erilliseen wc:hen jossa EI olisi myös lavuaaria (otantani on kyllä rajallinen) - rajan toisella puolella Ranskassa kyllä.
Itseasiassa halusin myös kummastella tuota sokerin syöttämistä pienille lapsille - itse kiinnitin asiaan aikoinaan huomiota Suomessa - perheessä, jonka äiti oli ranskalainen :-) Jännää, että se tapa oli niin luontevaa hänelle, ettei ollut karissut pois usean vuoden Suomessa asumisen myötä, vaan omat lapset ruokittiin tuttujen, ranskalaisten tapojen mukaan -ei niinkuin meillä Suomessa opetetaan ja miten hän näki muiden Suomessa toimivan.
Tosin, niinhän se on, että mikäli minä noita lapsia joskus saan, porkkanaa niille syötetään, asuttiin missä asuttiin... Suklaata ehkä just ja just jouluna ja pääsiäisenä... :-) Kummallista, miten tiukassa jotkut kulttuurin tavat ovat!!
Kiitos Jenni kivasta blogista ja onnea gradun kanssa!
Tuosta astioiden kuivaamisesta: astiakaappi ei olisi ainakaan Belgiassa kovin käytännöllinen kapistus, sillä vesi on niin kalkkipitoista, että jos astioita ei kuivaa pyyhkeellä tai astianpesukoneen kuivausohjelmalla, kalkki kuivaa astioihin (ainakin lasisiin ja teräksisiin) todella rumasti. Eli joskus niihin eroihin saattaa olla syitä, joita ei välttämättä edes huomaa.
Itse pidän kyllä täkäläistä rentoa hygieniakäsitystä huomattavasti mukavampana kuin suomalaista puhtausintoilua. Ja uskon kyllä, että se on terveellisempääkin jossakin mielessä, ainakin vastustuskyky kasvaa.
Kiitos kivasta blogista! Tsemppiä graduun, sama homma mullaki just edessä.
Voin vain todeta parantumattomasti ranskalaistuneeni, sillä monet mainitut kummallisuudet eivät minua enää hetkauta, tai jopa päinvastoin suomalaistapa oli melkein unohtunut.
Ensinnäkin en ole sen kummemmin huomannut asuntojen olevan ylipäätään pienempiä, vaan ajattelin sen johtuvan ainoastaan suurkaupungin hillittömistä neliöhinnoista. (Ei kai asuntovero vaikuta sentään siihen miten suuri asunto hankitaan ? Asuntovero määräytyy monen muunkin asian perusteella, kuten palveluiden etäisyys, kerros, kerrostalon yleiskunto, kaupungin verotulot, kylppäreitten määrä...) Minun ensimmäinen Pariisin kämpäppäni oli F3 eli kolmio jossa oli poikkeuksellisesti vierashuonekin, mutta se johtui onnellisesta sattumasta silloisen mieheni perittyä kallisarvoisen "loi 48"-vuokra-asunnon (vuoden 1948 vuokralaisia suojaava laki joka ei salli vuokrankorotuksia kuin minimimäärinä, josta johtuen maksoimme ehkä viidesosan markkina-arvosta) ! Vuokrasopimuksen täytyy vain pysyä samalla nimellä, ja jo etunimen vaihto oli kiven takana.
Käsienpesu (tai pesemättömyys) kylläkin kummastuttaa ; jopa työpaikalla huomaa että siisteinä pitäneeni ihmiset eivät vaivaudu moiseen. Ei tee mieli kyllä kätellä ketään (ehkä siksi poskisuukottelu onkin suositumpaa ?! hih).
Tunnustan että meidän keittiöpyyhe toimii sekä käsipyyhkeenä että moneen muuhunkin menoon. Meillä ei astioita ei pyyhitä, tiskikone kuivaa ne ja käsin pestyt jäävät valumaan kuivaustelinepömpeliin - tai Habitat-kuivauskaappeihin joissa on tosin "tarjotin" alla ettei tipat vaan tipu tiskipöydälle ! Lähes kaikilla tuttavillamme on tiskikone ; vain nuorilla jotka eivät ole ehtineet moista hankkimaan se puuttuu, tai ehkä pieneen yksiöön ei mahdu, mutta kyllä se on tärkeä hankinta täâllâkin.
Tiskiharjoja löytyy joka kaupasta ainakin Pariisissa, mutta sienet ovat kovassa käytössä meilläkin. Talouspaperi on metsiemme tuhoamista ! (Toisaalta isäni meuhkaa että kelles se myy metsiään jos minä yllytän kaikkia säästämään paperia...)
Lasten moskavälipalaa olen itsekin jaksanut kauhistella, ja tiukkapipoisena kailotin että meillä ei sitten syödä mössöjä kello neljä iltapäivällä. Mutta minkäs teet, lapsi huomaa viimeistään koulukaverien kanssa (ja Suomi-koulussa !) että muilla on sokerisia mehuja ja suklaakeksejä ja kaikkea kivaa, eli juustovoileipä tms ei tule kuuloonkaan. Tässä on kysymyksessä integroituminen ranskalaiseen yhteiskuntaan ! Mutta xylitol-purkkaa ja hampaitten harjausta meillâ harjoitetaan ahkeraan, ja pitkin päivää ei syödä.
Meidän kaveripiirissä ainakin ravintolalasku jaetaan per nenä (kaikki maksaa saman verran), kun taas työkavereitten kesken otetaan huomioon jos joku on syönyt paljon vähemmän. Jälkimmäiseen vaikuttaa paitsi kansainvälisempi ilmapiiri, myös se ettei kaikilla ole sama tulotaso eikä status. Baareissa usein jokainen maksaa kierroksen, ja on noloa tyrkytellä rahoja omastaan. Pariisilainen ainakin haluaa mielellään antaa itsestään anteliaan kuvan, eikä drinkeissä pihistellä.
Ranskassa on (teoriassa ainakin) 35 tunnin työviikko. 30 tunnista en ole kuullutkaan ; olisin pikemminkin luullut että semmoinen on Suomessa ! Käytännössä se kuitenkin usein venyy 40 tuntiin, varsinkin toimihenkilöillä joilla ei ole tunti- vaan ns urakkapalkka. Lounastunti on tunnin, ei kaksi.
Tuo hygienian ja allergioiden syy-seuraus -suhde oli mielenkiintoinen ! Miksi Suomessa on niin paljon allergioita ja Ranskassa ei, vaikka ilma on saastuneempaa jne ? Silmälasiteoriaan olen kehittänyt oman selitykseni : Ranskassa ihmisillä on paljon vähemmän laseja koska likinäköiset eivät pidä niitä ! Itsellänikin on -1,25 ja laitan rillit vain pakon edessä (ajaessani, kokouksissa, leffassa) ; muuten periranskalaisesta turhamaisuudesta johtuen luovin taiteellisessa epätarkkuudessa eli flou artistique. Maailma on kauniimpi kun ei näe kaikkia pieniä tahroja jne...
Minäkin surin etteivät lapsemme tunne suomalaista koulusysteemiä ja "joutuvat" 3v lähtien kouluputkeen. Mutta esikoista kouluun saattanut 2v hinkui sinne älyttömâsti, ja kun saatiin paikka se paljastui tosi ihanaksi ideaksi : poika on edistynyt huimasti, tykkää lauleskella loruja ja rallatuksia, piirtäâ ja etenkin puhuu tosi hyvin. Virikemaailma on aivan toista kuin kotona hoitotädin kanssa, retket ja kaverit ja kaikki ovat tosi târkeitä. Eli se maternelle ei sittenkäân ole raatamista vain rikastuttaa ihan oikeasti lapsen maailmaa. Ja siellä nukutaan 2h päikkäritkin !
Terveiset Ginger Lausanneen ; asuin siellä ennen Pariisia ja se oli oiva "pehmeä lasku" kahden kulttuurin vâlillä. =)
MAINIO AIHE - lisää näitä.
Vasta reilun neljän kuukauden ranskakokemuksella olen huomannut samoja asioita, kuin useimmat kirjoittaneista. Jotkut tavat ihastuttavat, jotkut vihastuttavat. Tosin jälkimmäistä aina vain vähemmän.
Kaupassa alussa otti aivoon juuri tuo kassatouhu. Itse tyypillisenä skandinaavina latasin ostokset kassalle pakkausjärjestyksessä, pakkasin niitä kasseihin vinhaa vauhtia ja olin valmis kun kassa ilmoitti loppusumman. Vanha pelko muiden tukkona olemisesta pisti vauhtia! Mutta nyt olen jo vähän relannut. Ei minuutin tai parin odottelu yleensä maailmaa kaada. Kaupassakäynti on monille ilmeisen sosiaalinen tapahtuma, ja kuulumiset on ihan pakko vaihtaa.
Lasten moskavälipalat on tuttuja täälläkin. Itsepintaisesti olen kieltäytynyt ostamasta suklaapatukoita ja -keksejä välipalaksi. Myslipatukoihin olen suostunut pitkin hampain. Mutta muut lapset taitavat sääliä meidän pellavapäitä, sillä yleensä joku tulee tarjoamaan omasta keksipaketistaan(!) meidän lapsille. Nyt kun saimme Suomesta vieraita, joilla on pieni vauva, tutustuin etukäteen vauvanruokavalikoimiin täällä, enkä meinannut uskoa silmiäni. 4 kk:n ikäisille tarjotaan äidinmaidonkorvikkeita, joissa on makuna vaniljaa tai suklaata! Ihan uskomatonta! Tavallista, "mautonta", sai oikein etsiä.
Alussa parjaamiini sekkivihkoihin ja keskipäivän pitkään ruokataukoon olen alkanut jo tottua, eivätkä ne enää haittaa. Miehen kanssa jutellessa olemme kumpikin olleet sitä mieltä, että elämä on täällä jotenkin paljon rennompaa kuin Suomessa, kun ei kauheasti nipoteta mistään. Elämä pyörii aika tavalla kodin ympärillä, kun lasten pitkien koulupäivien jälkeen ei jaksa enää lähteä minnekään. Mutta tätähän me lähdimme hakemaankin, yhdessäoloa ja uusia kokemuksia.
Laitanpa tämän blogin tilaukseen, mielenkiintoista lukea juttuja ulkomailta!
Oikein hämmästyin, että miten en ole blogiisi aiemmin eksynyt, täällähän on hyviä juttuja! No, kiitos Maurelitan bloggauksen, vihdoin löysin tieni tänne ja mielenkiinnolla luin postauksesi ja kommentit. Vaikka elän hyvinkin erilaisen kulttuurin keskellä, löytyy silti yllättäviä yhtäläisyyksiä, kuten pitkät työpäivät ja perhekeskeisyys, tiskien pesu sienellä ja tiskikoneen puuttuminen sekä hygieniataso, nyt joitain mainitakseni. Pitääpi ehkä itsekin kantaa jossain vaiheessa korteni kekoon, kunhan nyt vain saisin sen nettiyhteyden jostain...
Kiitos mukavasta blogista ja hyvästä aiheesta, varmasti tulen toistekin!
Minun kokemukseni mukaan myös maternelle on oiva paikka. Molemmat ovat sen käyneet täällä ranskalaisessa koulussa. Päiväunet kuuluivat meilläkin asiaan, enkä kaiken kaikkiaan näe juurikaan eroa siihen, että lapsi olisi päivähoidossa kuten Suomessakin kai melkein aina tuon ikäiset ovat.
Silmälaseja ei tosiaankaan aikuisilla juuri näy MUTTA katsokaapa lapsia. Missä muualla niin monella on lasit? Se taas kqsitykseni mukaan johtuu siitä, että Ranskassa on tapana puuttua hyvissä ajoin ( ja joskus ihan varmuuden vuoksi...) moniin asioihin mitä tulee terveyteen.
Ei meilläkään mitään talouspaperia käytetä...sieniä on ja tiskiharjakin ja samoin jokaisessa tuntemassani ranskalaisperheessä on astianpesukone. Samantyyppistä astiarallia meillä kuin Maurelitakin kertoi!
mitä tulee suomalaiseen tapaan tarjota ensimmäisiksi soseiksi perunaa...en ole ollenkaan varma että se olisi jotenkin hyvä juttu. Eipä sitä pahemmin maailmassa muualla taideta harrastaa. Moni vihannes olisi parempi (monessa mielessä) jos ei halua hedelmäsoseisiin aluksi kajota. Suomessa vaan se peruna rules ihan ihmeellisellä voimalla.
Maternelle (leikkikoulu) on kiva paikka ! Minulla on neljä lasta, ja viimeiset kaksi , eli kaksoset, aloittivat viime syksynä. Siellä tehdään tosi mukavia juttuja - olen itsekin aina ihan tohkeissani,
ja oppiihan siellä ranskaa,( kaikki lapseni ovat puhuneet vain suomea sinne mennessään).
Olen ne kaikki ruokkinut kotimössöillä, ja ovat ne syömään oppineet.Ovat ne vauvanruoat vaan niin kalliita ja niitähän täällä on tarjolla kolmivuotiaaseen asti ! Kaurapuuroa vähän kummastelivat neuvolassa, kun veteen keitetään...ja kai se imetyskin heidän mielestään vähän pitkäksi meni, kun vuosi ja 10kk meni keskimmäisen niinkuin myös kaksosten kanssa.
Jos maassa on yli 60 miljoonaa ihmistä, niin eikö ole hiukan kyseenalaista yleistää tarkkaan, miten ne kaikki yli 60 miljoonaa elämäänsä elävät? Mikä ihme on se myyttinen "ranskalainen" ja "ranskalaiset", joita teksteissänne vilisee? Ja miksi aina eroja korostetaan, miksi ei yksinkertaisesti olla rauhassa sen kanssa, että eroja on; eiväthän ihmisten elämäntavat ole samoja samassa maassakaan.
Tämä tästä mutinasta tällä kertaa:).
Tällaiset kirjoitukset ovat mielestäni mielenkiintoisia ja sen takia luenkin oikeastaan vain ulkosuomalaisten blogeja, sillä haluan aina tietää lisää uusista maista ja kulttuureista.
Sori, taisin provosoitua ihan suotta ja liikaa, mutta on vähän huono päivä....
Niin siis Viansanoja, aivan samalla tavoinhan Suomesta voisi sanoa yleistäen vaikka näin:
Yleensä suomalaiset käyttävät tiskatessaan tiskiharjaa, eivätkä sientä. Suomalaisilla on yleensä myös erillinen froteepyyhe keittiössä käsiä varten, ja toinen astioille sekä tiskirätti pintojen pyyhkimistä varten. Suomessa yleensä ihmiset myöskin huuhtelevat tiskinsä ja käyttävät kuivauskaappia tiskeilleen, elleivät omista astianpesukonetta. Lapsille ei ole tapana laittaa evääksi mukaan sokerisia herkkuja, ja soseruoka on yleensä tapana aloittaa vauvoille esim. perunasta ja porkkanasta. Monet äidit Suomessa myös katsovat kaupan soseiden ainesosaluettelosta, sisältävätkö hedelmäsoseet sokeria.
Haluatko, että jatkan? Ei tämä ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi, kokeile vaikka! :)
Minusta esineiden käytössä tai arkirytmissä voi tehdä paljonkin yleistyksiä, kansallisluonteiden tyypittelyssä olisin varovaisempi. Olen siitä huolimatta huomannut, että tapaamani andalusialaiset ovat toden totta keskimäärin vilkkaampia kuin"suomalaisemmat" baskit.
Lopuksi oletuksien heittämisestä kuperkeikkaa: ensimmäisenä iltana au pairina Madridissa perheen isoäiti pyysi minua pesemään lapsille juomalasit. Tein työtä käskettyä, mutta isoäiti ei kelpuuttanut niitä, koska ne eivät olleet ollenkaan tarpeeksi kirkkaita ja huolellisesti kuivattuja. Opetus: minä, joka olin monta kertaa kuullut, kuinka siellä etelässä (oikeastaan lomapaikoissa) saatetaan vaan kylmällä vedellä ja sormella huljuttaa laseja, annoinkin nyt espanjalaisille saman ensivaikutelman suomalaisista!
Nousee vain aina niskakarvat pystyyn, kun joku määrittelee mitä tahansa kansallisuutta jonkinlaiseksi, koska usein se on lähellä tuollaista Liljan kuvaamaa kansallisluonteiden tyypittelyä, joka liian helposti menee yleistyksiksi. Esine-elämän tai arkirytmin yleistäminen lienee tosiaan paljon vaarattomampaa, mutta sekin vahvistaa sellaista me/muut ajattelua, joka välillä mielestäni on vähän turhaa.
Ulrika, kuvasit kyllä lahjakkaasti suomalaisia tapoja, mutta tulisiko mieleen kuvata tuollaista, ellei sitä vertaisi johonkin erilaiseen, mm. näihin asioihin mitä täällä on kerrottu? Kuten Liljakin sanoi, oman maan tavat ja piirteet tulevat mieleen vasta sieltä lähdettyä, verrattaessa niitä johonkin muuhun - aiemmin niitä ei yleensä osaa tiedostaa.
Ei herneitä nenässä:).
Miten itse kerrot ulkomaalaisille Suomesta ja suomalaisuudesta? Blogissasi vierailleeni oletan (ehkä siksi, että luet kieliä), että olet ollut paljonkin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. Miten voit puhua maastasi ja kulttuuristasi yleistämättä? Ihan mielenkiinnolla haluaisin tietää, että osaisin itse tulevaisuudessa olla yleistämättä.
Viimein muistin.Neidin matka Nancyyn sujui hyvin. Neiti tykkäsi lentämisestä, tosin oli kuulemma ollut aika kalpea. Ja väsynyt oli kun tulivat takaisin. Tykkäsi perheestä, jossa olivat tuon ajan. Pitivät hyvää huolta tytöistä. Ja ei ollut mitään erikoisempaa ruokakaan. Onneksi. :)
Eli hieno reissu oli kuorolla. Ja kuoro oli kuulemma yleisön suosikki!!!!